Tehomaatalouden päästöihin ja ympäristövaikutuksiin on puututtava. Erityisesti eläintuotannon metaanipäästöt ovat jääneet liian vähälle huomiolle, vaikka metaani on yleinen, hiilidioksidia voimakkaammin lämmittävä kasvihuonekaasu. Lisäksi rehuntuotanto tuhoaa arvokkaita ekosysteemejä, kuten Amazonin sademetsiä. Myös Suomessa raivataan vuosittain tuhansia hehtaareja luontoa runsaasti päästöjä tuottaviksi turvepelloiksi, lähinnä maatalouden lannanlevitystä varten.
Liha- ja maitoteollisuus on pitkään rakentanut mielikuvaa vastuullisuudesta ja ohjannut keskustelua harhaan. Nyt on aika purkaa nämä myytit ja kohdata faktat.
1: “Lihan ja maitotuotteiden vähentäminen haittaa viljelijöitä – miksi vihaatte heitä?”
Tämä väite kääntää huomion väärään suuntaan. Ongelma ei ole viljelijät, vaan suuryritykset ja kestämättömiä tuotantomuotoja suosivat julkiset tuet, jotka ajavat heidät tehomaatalouden ansaan. Suuret, usein kansainväliset yhtiöt hallitsevat maatalouden rakenteita, määrittävät hinnat ja vievät voitot, jättäen pienviljelijät ahtaalle. Viljelijät eivät useinkaan voi valita kestävämpiä tapoja tuottaa ruokaa, koska elintarviketeollisuus ja tukijärjestelmät suosivat lihan- ja maidontuotantoa.
Jos ruoantuotanto perustuisi kotimaisten kasvisten ja kasviproteiinien, kuten härkäpavun viljelyyn ja suorempaan yhteyteen kuluttajien kanssa, ympäristökuormitus pienenisi ja viljelijät saisivat oikeudenmukaisemman korvauksen työstään.
Kasvipohjaisen ruokavalion suosiminen ei ole hyökkäys viljelijöitä vastaan – päinvastoin. Se voi olla askel kohti reilumpaa ja kestävämpää maataloutta, jossa viljelijät eivät ole suuryritysten ja epäreilun tukijärjestelmän puristuksessa, vaan saavat tukea siirtymään ekologisempiin toimintatapoihin. Muutos kohti kestävää ruoantuotantoa täytyy tehdä viljelijöitä kuunnellen ja heidän kanssaan yhteistyössä.
Suomessa on jo nyt monia innovatiivisia ja ahkeria kasvisruoan tuottajia, jotka rakentavat kestävämpää tulevaisuutta. He eivät tarvitse syyllistämistä, vaan kannustusta ja tukea, sekä kasvavan kysynnän kasvisruoalle.
2: ”Mutta myös kasvikset ja soija ovat pahaksi ympäristölle!”
On totta, että kasvien viljelylläkin on ympäristövaikutuksia, mutta ongelma ei ole niinkään ihmisten syömä soija tai kasvikset, vaan eläintuotanto. Suomessa noin 70 % peltopinta-alasta on varattu eläinperäisen ruoan tuotantoon, ja lihan- ja maidontuotanto aiheuttaa 65 % ruokavalion ilmastovaikutuksista.
Maailmanlaajuisesti suurin osa soijasta ei päädy ihmisten lautaselle, vaan eläinten rehuksi. Esimerkiksi Suomeen tuotavasta soijasta 95 % syötetään eläimille – ja tämä soija on usein peräisin Amazonin alueelta. Jokainen lautaselle päätyvä lihakilo on vaatinut huomattavasti enemmän kasveja (ja luonnonvaroja) kuin mitä ihminen söisi suoraan. Lisäksi eläintuotanto kuluttaa moninkertaisen määrän vettä, lannoitteita, energiaa ja maa-alaa verrattuna kasvipohjaiseen ruokaan.
Jos siis haluat pienentää ympäristöjalanjälkeäsi, lihankulutuksen vähentäminen on huomattavasti tehokkaampi teko kuin kasviproteiinien välttely. Sademetsät eivät tuhoudu ihmisten syömän tofun takia – vaan eläinrehun viljelyn vuoksi.
3: “Päästöt kasvavat, jos lehmiä on vähemmän laiduntamassa nurmea!”
Tämä väite kuulostaa loogiselta vain, jos uskoo, että lehmät hävittävät kasvihuonekaasuja jollain taikatempulla. Todellisuudessa karjatalous on yksi suurimmista päästöjen lähteistä – eikä vähenevien lehmien myötä yhtäkkiä synny uusia päästöjä.
Lehmät tuottavat metaania, joka on yli 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Laiduntaminen ei muuta tätä faktaa. Vaikka lehmät söisivät pelkkää nurmea (mitä ne eivät todellakaan tee), ne silti märehtivät, röyhtäilevät ja tuottavat metaania.
Lisäksi laiduntaminen vie valtavasti tilaa. Jotta lehmät voisivat laiduntaa ympärivuotisesti, niille pitäisi raivata vielä enemmän peltoja ja niittyjä – usein metsien kustannuksella. Tällöin hiiltä sitovat metsät vähenevät ja ilmastonmuutos kiihtyy entisestään.
Jos tavoitteena on sitoa hiiltä maaperään ja parantaa luonnon monimuotoisuutta, tähän on paljon parempia keinoja kuin karjatalous. Esimerkiksi suojelualueet ja metsityshankkeet ovat tehokkaampia ja kestävämpiä vaihtoehtoja. Vaikka myös nurmipelto voi olla hiilinielu,se ei koskaan ole yhtä tehokas nielu kuin metsä tai suo.
4: “Ihmisen on pakko syödä lihaa”
Ihminen on sekasyöjä, mutta se ei tarkoita, että liha olisi välttämätöntä. Olemme kehittyneet siihen pisteeseen, että voimme valita ravintomme tietoisesti – ja tänä päivänä terveellinen kasvipohjainen ruokavalio on täysin mahdollinen.
Kaikki välttämättömät aminohapot saa kasaan yhdistelemällä eri kasviproteiineja monipuolisesti. Soija on ihmekasvi, sillä se sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat aminohapot yhdessä paketissa.
Kasvisruokavalion yleistyessä myös vaihtoehdot ovat monipuolistuneet, ja käytännössä kaikki tarvittavat ravintoaineet on mahdollista saada ilman lihaa. Esimerkiksi lihan sisältämä B12-vitamiinin valmistavat bakteerit naudan ruuansulatuselimistössä. Vitamiinia voidaan valmistaa mikrobien avulla myös ilman nautaa ja nauttia purkista. Solumme eivät välitä mistä vitamiini on alunperin peräisin.
Jos kerran B12-vitamiini on syy syödä lihaa, niin pitäisikö kaikkien lihansyöjien myös ottaa D-vitamiinia purkista, koska he eivät syö tarpeeksi kalaa? Monivitamiini on kätevin vaihtoehto niin seka- kuin kasvissyöjille.
5: ”Broileri on luonnolle hyvä valinta”
Ei, ei todellakaan ole. Vaikka broilerinlihan hiilijalanjälki on pienempi kuin naudanlihan, se ei tarkoita, että se olisi ympäristölle hyvä valinta. Broilerintuotanto on yksi suurimmista luontokadon aiheuttajista, ja sen vaikutukset ovat paljon laajempia kuin pelkät päästöt.
Ensinnäkin broilerit kasvatetaan äärimmäisen ahtaissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, joissa ne elävät vain muutaman viikon ennen teurastusta. Nopean kasvun takia ne kärsivät usein terveysongelmista, kuten jalkavaivoista ja sydänongelmista.
Toiseksi, broilerien rehu tehdään suurelta osin soijasta, joka viljellään usein sademetsiä ja muita luonnonympäristöjä tuhoamalla. Soijan viljely rehuksi on yksi suurimmista syistä metsäkadolle, joka vähentää luonnon monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Broileri onkin eniten globaalia luontokatoa aiheuttava elintarvike suomalaisten ruokavaliossa.
Jos todella haluaa tehdä ympäristöystävällisen valinnan, parasta on vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta kokonaan – ei vain vaihtaa yhtä eläinlajia toiseen.
6: ”Paikallinen liha on ympäristöystävällisempää kuin ulkomailta tuodut vihannekset tai soija”
Ajatus kuulostaa järkevältä, mutta ei kestä tarkempaa tarkastelua. Lihan ympäristövaikutukset eivät synny vain sen kuljettamisesta, vaan ennen kaikkea sen tuotannosta.
Suurin osa eläintuotannon päästöistä syntyy eläinten rehusta, eläinten ruoansulatuksen metaanipäästöistä ja maankäytöstä – ei siitä, kuinka pitkälle liha on kuljetettu. Kotimainen lihantuotanto vaatii muun muassa ulkomailta tuotavia lannoitteita, työkoneita, energiaa ja rehua. Esimerkiksi eläimille syötettävästä valkuaisrehusta 70 % on peräisin rajojemme ulkopuolelta.
Sen sijaan kasvisten ja palkokasvien tuottaminen on ekologisesti tehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää, vaikka ne tuotaisiin kauempaa. Esimerkiksi ulkomailta tuotu soija tai vihannekset aiheuttavat usein vähemmän päästöjä kuin paikallinen liha – vaikka ne matkustaisivat tuhansia kilometrejä.
Jos haluaa tehdä ekologisen valinnan, kannattaa ensisijaisesti syödä enemmän kasvipohjaista ruokaa – ei vain suosia paikallista lihaa.
7: ”Ei meidän tarvitse puuttua maatalouteen! Vain fossiiliteollisuuden alasajolla on merkitystä”
On totta, että fossiilisten polttoaineiden vähentäminen on elintärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta se ei yksin riitä.
Eläintuotanto on yksi suurimmista metaanin lähteistä – ja metaani on jopa 80 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Se kuitenkin haihtuu ilmakehästä nopeammin kuin CO₂, mikä tarkoittaa, että sen vähentäminen vaikuttaisi ilmaston lämpenemiseen nopeasti.
Suomessa maatalous tuottaa neljäsosan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä eivätkä nämä päästöt ole laskeneet 2000-luvun aikana. Tätä emme voi katsoa läpi sormien.
Fossiilisten alasajo vie aikaa, koska tarvitsemme korvaavia energialähteitä ja uusia teknologioita. Sen sijaan eläintuotannon vähentäminen voisi tapahtua heti ja sillä olisi välitön vaikutus ilmastonmuutokseen.
Vähentämällä lihan ja maitotuotteiden kulutusta sekä siirtymällä kestävämpään maatalouteen voimme ostaa kallisarvoista aikaa ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Tämä ei ole joko-tai -kysymys – meidän on tehtävä molemmat.
Myyteistä tekoihin – Vähemmän, mutta paremmin
Summa summarum: mitä vähemmän lautasella on eläinperäisiä tuotteita eli lihaa ja maitoa, sitä pienemmät ovat ruokavalion ilmasto- ja ympäristövaikutukset ja sitä omavaraisempia olemme ruoantuotannon suhteen. Emme oleta kaikkien maailman ihmisten muuttuvan vegaaneiksi tai kasvissyöjiksi sormia napsauttamalla, eikä sille ole tarvettakaan. Meidän tulee kuitenkin kohtuullistaa länsimaiden valtavaa lihankulutusta ja tukea kasvinviljelijöitä käsillä olevassa ruokamurroksessa.
Voit valita lautasellesi esimerkiksi puolet vähemmän lihaa tai puolet useammin kasvisruokaa ja vaatia samaa myös esimerkiksi työpaikkaruokalaltasi tai koulun keittiöltä. Samalla myös terveytesi kiittää, sillä myös kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat vähentämään lihan syöntiä. Lisäksi (tätä et ehkä vielä tiennytkään!) kasvisruoan lisääminen linjastoilla tuottaa kunnille myös säästöjä! Tsekkaa itse jos et usko: puoletparempaa.fi/kuntalaskuri
