Korvia särkevä kuolevan eläimen kirkuna. Loputtomista lantaläjistä leviävä pistävä ammoniakin haju. Eläinten ulosteesta saastunut joki. Ihmiset, jotka asuvat eläintehtaiden naapurissa, kärsivät niiden läsnäolosta päivittäin. Tehotuotanto tuottaa kärsimystä miljardeille eläimille, on haitallista paikalliselle ympäristölle ja asukkaiden terveydelle. Kiersimme ympäri Eurooppaa ja keräsimme näiden ihmisten tarinoita.
Espanjassa eläintentuotantolaitokset uhkaavat luonnon monimuotoisuutta
Caparroson lähellä sijaitsevalla maidontuotantolaitoksella vasikat seisovat lukemattomissa riveissä. Ne on erotettu emistään vain alle vuorokauden ikäisinä. Vasikoilla on niin vähän tilaa, etteivät ne voi liikkua. Sinilevä tukkii läheisen lammen, todennäköisesti korkeiden lannoituspitoisuuksien vuoksi. Valle de Odieta maatila on yksi Espanjan suurimmista maidontuotantolaitoksista. Kun eläintehtaiden koko kasvaa, pienviljelijät pelkäävät elinkeinonsa puolesta. Ricardo Antón, 56, pitää yrttitarhaa maitotilan läheisessä kylässä. Ricardo tuottaa ruokaa parille läheiselle koululle. “Kaikki nämä valtavat eläintehtaat uhkaavat koko paikallisen luonnon monimuotoisuutta. Pienet yritykset pystyvät hädin tuskin ylläpitämään tuotantoaan. Perinteinen maanviljely on katoamassa”, Antón suree.
Tanskassa sikatilat ovat valtavia eläintentuotantolaitoksia
Tanska on maailman suurin lihantuottaja asukasmäärään nähden. Pienessä Tingeruptin kylässä paikalliset asukkaat törmäävät usein roskiksiin hylättyihin sian raatoihin. Kylän reunalla sijaitseva Vandvaerksgaarden sikatila on yksi Peter Kjaer Knudsen perheen monista sikatiloista. Perhe on saanut sakkoja ympäristörikkeistä ja eläinten kaltoinkohtelusta.
Entinen lukion opettaja, Bente Joergensen, on asunut puolisonsa kanssa noin sadan metrin päässä Vandvaerksgaarden sikatilasta jo 20 vuoden ajan. “Haju on aivan järkyttävä. Se saa minut sairaaksi; päätäni särkee ja silmäni ovat punaiset ja turvonneet. Tehdasmaiset sikatilat kylän ympärillä ovat pilanneet elämäni.”
Munatilalla Ranskassa 185 000 tuotantoeläintä
Gallès SAS nimisellä, Lescoutin kylän reunalla sijaitsevalla, munatilalla pidetään 185 000 kanaa. Kylässä asuu 700 asukasta. Paikalliset ilmoittavat säännöllisesti viranomaisille häiritsevästä hajusta ja metelistä. Asukkaat myös epäilevät, että tilalta leviää ilmaan jotain haitallista ainetta. Vaikka viranomaiset tutkivat tapausta, paikallinen kunnanjohtaja vitkuttelee ilmanlaatumittausten suorittamista.
31-vuotias Nicolas Mougel on viiden lapsen isä, joka asuu perheineen lähellä munatilaa. Tilalta kantautuva löyhkä on toisinaan niin voimakas, ettei perhe ei voi ulkoilla. Välillä lapset leikkivät pihalla hengityssuojaimet naamalla. Nicolas on erittäin huolestunut mahdollisista hengitysilman myrkyistä, joita munatila levittää ympäristöön. Eniten häntä huolestuttaa kolmekuisen vauvansa puolesta.
62-vuotias kylän asukas ei tahdo paljastaa oikeaa nimeään. Hän tiputtaa silmiinsä silmätippoja. Hän on ainoa kylän kahdesta silmäsyöpäpotilaasta ja ainoa selvinnyt potilas. Silmäsyöpä on äärimmäisen harvinainen maailmanlaajuisesti. Paikallisten mukaan syöpiä esiintyy kylässä hälyttävän paljon. “Lääkärini ei osannut nimetä syövän aiheuttajaa, mutta sanoi, että läheisellä munatilalla voi olla jotain tekemistä asian kanssa.”
Italiassa tehomaatalous uhkaa paikkallista taloutta
Lombardian alueella on runsaasti jättiläismäisiä sikatiloja, joissa pidetään noin 4500 sikaa tilaa kohden. Paikalliset toimintaryhmät taistelevat tilojen laajennusta ja uusien tilojen perustamista vastaan. Maura Cappi, 50, johtaa toimintaryhmää Schivenoglian kylässä. 2017 Cappin ryhmä voitti kunnallisen kansanäänestyksen, joka torppasi uuden sikatilan perustamisen kuntaan. Cappi, joka itse pyörittää perhetilaa, iloitsee. “Voitosta huolimatta minun on jatkettava, koska tehomaatilat pilaavat ympäristömme ja taloutemme.”
Eläintuotannossa ongelmakohtia myös Suomessa
Ulosteeseen sekoittunut sadevesi seisoo pahnattomissa häkeissä hädissään pyörivien kettujen alapuolella. Eläinoikeusaktivisti Kristo Muurimaa nappaa kuvan turkistarhan ketusta, jonka silmä on muurautunut umpeen. Muurimaa on kuvannut eläinten oloja suomalaisissa eläintehtaissa jo 13 vuoden ajan. “Turkistarhat ja broilerikasvattamot löytää pelkän hajun perusteella. Eläinten tilojen puhtaanapidossa on monilla tiloilla ongelmia. Tämä ei ole ihme, koska eläimiä on paljon pienellä alueella. Asetukset sallivat, että yhtä satakiloista sikaa kohden on alle neliö tilaa. Broilerikasvattamoilla ja häkkikanaloissa on tyypillistä, että kuolleita kanoja jää lattialle tai ylimmille häkeille mätänemään useammaksi päiväksi, koska työntekijät eivät huomaa niitä”, selventää Muurimaa.
Nykyistä eläinsuojelualakia rikotaan ja sen tulkinta on löyhää. Muurimaa kuitenkin katsoo, että eläintuotantoon liittyvät ongelmat ovat syvemmällä kuin lain rikkomisessa. “Pohjimmiltaan on kyse siitä, miten suhtaudumme eläimiin. Tunnustammeko niiden itseisarvon tuntevina ja kokevina olentoina, joiden elämää tulee kunnioittaa riippumatta niiden suhteesta ihmiseen vai näemmekö eläimet vain hyödykkeinä, joiden kärsimys on toissijaista niistä saatavan hyödyn edellä?”
Teollinen eläintuotanto pilaa ympäristön ja ilmaston
Teollinen eläintuotanto aiheuttaa kärsimystä miljardeille tiedostaville ja tunteville eläimille ympäri maailman. Eläintehtaiden läheisyydessä asuvat kärsivät ympäristön pilaantumisesta. Teollisella eläintuotannolla on valtava vaikutus koko maailmaan. Se kiihdyttää ilmastonmuutosta merkittävästi. Maailman joet ja meret rehevöityvät ja saastuvat. Metsien elämä katoaa, kun metsät hakataan tai poltetaan karjan ja karjalle syötettävän soijan kasvatukseen.
Syömällä vähemmän lihaa ja maitotuotteita voit tehdä arkipäivän ilmastotekoja. Lue uusimmista kasvisruokailmiöistä blogista ja inspiroidu muuttamaan omaa lautasmallia.
