Juicen väsynyt Sika sekä tekopirteä renkutus Porsaita äidin oomme kaikki kertovat samaa tarinaa: ei joulua ilman sikaa. Lidlin teettämän selvityksen mukaan joulukinkku oli viime vuonna tarjolla 81 prosentissa suomalaisista kotitalouksista. Jouluna syödään 6 miljoonaa kiloa kinkkua mikä vastaa 300 000 sinappihunnutettua sikaparkaa! Näiden lukujen valossa herää kysymys: onko joulu sittenkään syntymän ihme vai haiseeko juhlassa kuoleman katku ja Saaristomeren leväpuuro? Kokosimme listan syistä, miksi joulupossut olisi syytä paistaa piparitaikinasta. Olkaapa hyvät!

1. Sikatilat lannoittavat Itämerta
Suomen 700 sikatilaa painottuvat Lounais- ja Länsi-Suomeen. Etenkin Varsinais-Suomen ja Satakunnan peltoihin on kertynyt vuosikymmenten aikana valtavasti fosforia, joka huuhtoutuu mereen. Sikatiloilta peräisin oleva fosfori lisää ravinnekuormaa entisestään.
Saaristomeri kärsii ravinteiden aiheuttamasta rehevöitymisestä ja tilanne vain pahenee sateiden ja tulvien lisääntyessä. Rehevöitymisen seurauksena Itämeren pohja on monin paikoin täysin hapeton. Hapen loppuessa kalat ja muut eläimet kuolevat ja pohjaa peittää mädältä kananmunalta haiseva valkoinen bakteerimatto. Hapettomissa olosuhteissa pohjasedimentteihin sitoutunutta fosforia alkaa vapautua veteen eli meri lannoittaa itse itseään. Suomalaisten Itämerijalanjäljestä 60 prosenttia koostuu ruokavaliosta ja siitä eläinperäisen ravinnon osuus on kolme neljäsosaa. Sillä mitä syömme, on siis suora vaikutus meren kuntoon. Vaikka jouluna voi olla vaikea samaistua aurinkoisiin rantakeleihin, ei jokakesäinen sinileväongelma katoa edes terästetyllä glögillä.
2. Sianliha ei ole ekologisesti tehokasta
Siat ruokitaan mm. viljalla ja palkokasveilla, jotka voitaisiin pääosin hyödyntää myös ihmisravintona. Kokonaisuudessaan suomalaisesta viljasadosta yli 60 prosenttia menee tuotantoeläinten rehuksi. Kotimaisten kasvien lisäksi siat syövät ulkomailta tuotavaa täydennysvalkuaisrehua, kuten rypsiä, rapsia ja soijaa. Energian kierrättäminen eläimen kautta on hölmön hommaa, sillä se ei ole ekologisesti tehokasta. Jokaista tuotettua sianlihakiloa kohden tarvitaan kolme kiloa rehua! Mitä vähemmän lautasella on lihaa, sitä pienempi on myös ruokavalion ilmastovaikutus.
3. Sianliha on terveydelle haitallista
Uudet ravitsemussuositukset kehottavat syömään punaista lihaa enintään 350 g viikossa, sillä sekä prosessoitu että prosessoimaton punainen liha ovat paksu- ja peräsuolisyövän riskitekijöitä ja luokitellaan karsinogeeneiksi. Lisäksi runsas punaisen lihan syönti suurentaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. Suomessa jopa päiväkotilapset syövät liikaa lihaa! Ruokatottumukset muotoutuvat jo nuorena, joten kasvipainotteinen joulupöytä ohjaa syömistottumuksia myös myöhemmällä iällä terveellisempään suuntaan.
4. Sika ei elä lajityypillistä elämää
Eläinlääkäri ja Suomen eläinsuojelun (SEY) asiantuntijatyön päällikkö Pihla Markkola kertoo, ettei tehoeläintuotannon sika elä monessakaan mielessä lajityypillistä elämää. Esimerkiksi sikaemolla on ennen porsimista erittäin vahva luontainen käyttäytymistarve eristäytyä sosiaalisesti, liikkua ja rakentaa porsimispesä. Luonnossa sika liikkuisi jopa kuuden kilometrin matkan pesää etsiessään ja rakentaessaan! Sikaloissa porsitushäkki estää emon liikkumisen, pesimisen ja esimerkiksi syntyneiden poikasten nuuhkimisen. Porsimisen ja imetyksen jälkeen emakot siirretään useimmilla tiloilla heti uudelleen astutettaviksi tiineytyshäkkeihin, minkä takia häkkijakso voi kestää yhtäjaksoisesti jopa yhdeksän viikkoa.
Emoistaan vieroitetut porsaat kasvavat karuissa betoni- tai ritiläpohjaisissa ryhmäkarsinoissa, joissa tilaa on varattava satakiloista sikaa kohden vain 0,9 neliömetriä. Eläinlääkäri Markkola muistuttaa sikojen olevan erittäin uteliaita ja älykkäitä laumaeläimiä, jotka rakastavat tutkimista, tonkimista ja juoksemista. “Ryhmäkarsinoiden virikkeet eli metalliketju, nippu sanomalehtiä tai muutama kourallinen olkia ovat sikojen älykkyyden aliarvioimista”, Markkola toteaa. Sikojen tylsistyminen on todellinen ongelma, sillä se tarkoittaa, ettei sika pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Tämä johtaa turhautumiseen, stressaantumiseen ja jopa lajitovereiden vahingoittamiseen.
Jouluksi teurastettavat siat ovat vasta puolivuotiaita teinejä, joilla on metsissä ja tasangoilla kirmaavan villisian puuhakas luonne. Tainnuttaminen hiilidioksidilla on kivulias loppu eläimelle, joka ei koskaan edes päässyt ulos.
5. Kinkuton joulu on empatiateko
Eläinoikeusakatemian tuoreen selvityksen mukaan neljäsosa suomalaisista naisista ei halua syödä sianlihaa. Miehillä vastaava osuus on kahdeksan prosenttia. Perinteiset mutta ummehtuneet sukupuoliroolit heijastuvat siis myös ruokaan liittyviin asenteisiin – kuten leikkelekohukin antoi ymmärtää. Vastikään Suomessa vieraillut yhdysvaltalainen psykologi ja tietokirjailija Melanie Joy kertoo Voima-lehden haastattelussa ihmisen tuntevan luonnostaan empatiaa myös toislajisia kohtaan ja kavahtavan nähdessään kärsimystä. Kulttuurissamme tuotantoeläimet erotetaan villieläimistä ja lemmikeistä tavalla, joka ei perustu luonnontieteisiin. Joyn mukaan suljettujen ovien takana tapahtuva eläintuotanto ja siihen liittyvät virheelliset käsitykset ovat opettaneet meidät häivyttämään luonnollisesti tuntemamme empatian. Todellisuudessa jokaisen eläimen – sian, koiran tai ihmisen – elämä on yksilölle itselleen aina yhtä arvokas.
Joulukinkulle on olemassa useita herkullisia vaihtoehtoja. Miksi et siis testaisi tänä jouluna jotain uutta ja lempeää? Kinkuton joulu on empatiateko niin possujen kuin ympäristön kannalta. Ja se on vain yhden valinnan päässä.
