Julkinen liikenne, nykyistä parempi kierrättäminen ja kehittyvät akkuteknologiat ovat ratkaisevia tekijöitä vihreän siirtymän vaatiman mineraalien kysynnän rajoittamisessa, ilmenee uudesta raportista ”Beyond Extraction: Pathways for a 1.5°C-aligned Energy Transition with Less Minerals”. Raportin on tilannut Greenpeace International, ja sen ovat toteuttaneet Sydneyn teknillisen yliopiston (UTS) kestävän tulevaisuuden instituutin tutkijat (Institute for Sustainable Futures).

Raportti hyödyntää erilaisia 1,5 asteen tavoitteen kanssa yhteensopivia energiaskenaarioita ja selvittää polkuja kohti mineraalien riittävyyttä ja tehokasta käyttöä. Se osoittaa, kuinka maapallon mineraalivaroja voidaan hallinnoida uusiutuvan energian murroksessa siten, että välttämättömiä, maapallon elämää ylläpitäviä järjestelmiä suojellaan niin kutsuttujen kriittisten mineraalien maanpäälliseltä ja syvänmeren louhinnalta.

”Kaivostoiminta tuo usein mukanaan ympäristötuhoja ja sosiaalisia haittoja. Sen on raportoitu kytkeytyvän lapsityövoimaan, työntekijöiden oikeuksien polkemiseen, alkuperäiskansojen maiden anastuksiin, ekosysteemien vaurioitumiseen ja uhkiin paikallisyhteisöille. Ympäri maailmaa mineraaliryntäys toistaa kolonialistisia malleja, sivuuttaa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet ja uhkaa vaarantaa koko oikeudenmukaisen ja vihreän energiasiirtymän mahdollisuuden”, sanoo Elsa Lee, Greenpeace Internationalin biodiversiteettiyksikön toinen johtaja.

Raportti tarkastelee yhdeksää kriititistä mineraalia: kobolttia, kuparia, dysprosiumia, grafiittia, litiumia, mangaania, neodyymia, nikkeliä ja vandaiinia. Monet näistä liittyvät myös Suomen luontoarvoiltaan ainutlaatuisiin kohteisiin. Esimerkiksi kansainvälinen kaivosjätti Anglo American (Sakatti Mining) haluaa kaivaa Viiankiaavalta, yhdeltä Euroopan viimeisistä luonnontilaisista aapasoista, mm. nikkeliä, kuparia ja kobolttia.

”Viiankiaapa on ainutlaatuinen ja korvaamaton kokonaisuus luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kaivoshanke uhkaa sen luontoarvoja ja on riski myös alueen pohjavesille. Viiankiaapa on peräti kaksinkertaisesti suojeltu, sillä se on Natura 2000 -alue, ja kuuluu kansalliseen soidensuojeluohjelmaan. Suojelualueet on perustettu luonnon pysyvää suojelua varten, ei kansainvälisten kaivosjättien temmellyskentäksi. Raportti osoittaa sen, että Viiankiaavalta mahdolliisesti saatavia mineraaleja ei ole mikään pakko kaivaa.”, sanoo Greenpeacen ilmasto-ja energia-asiantuntija Olli Tiainen. 

Raportin keskeinen suositus on, että päättäjien on asetettava etusijalle mineraalien käyttö energiasiirtymän kannalta vättämättömiin tarkoituksiin. Aikaamme leimaavat mureneva kansainvälinen yhteistyö ja kiristyvät konfliktit, mikä korostaa koordinoidun toiminnan tärkeyttä ihmisten ja luonnon suojelemiseksi sekä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Raportissa vertailtiin mahdollisia mineraalivarantoalueita sellaisiin alueisiin, joiden on oltava kaivostoiminnan ulkopuolella niiden poikkeuksellisen ympäristöllisen, ekologisen ja sosiaalisen merkityksen vuoksi. Analyysi osoittaa, ettei näillä suojelluilla alueilla – mukaan lukien suojelualueet ja valtameret – ole tarvetta harjoittaa kaivostoimintaa kunnianhimoisen energiasiirtymän toteuttamiseksi.Raportin kirjoittaja, professori Sven Teske, sanoo: ”Tämä tutkimus korostaa, kuinka järkevä politiikka ja innovatiiviset teknologiat voivat rajoittaa mineraalien kysyntää 1,5 asteen tavoitteen mukaisessa energiasiirtymässä. Tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä ilman vastuullista poliittista johtajuutta ja välittömiä päättäväisiä toimia.”

Tiivistelmä raportin päähavainnoista (ENG)
Lataa koko raportti (ENG)

Lisätiedot

Juuso Janhunen, tiedottaja
040 4825541
[email protected]

Olli Tiainen, ilmasto- ja energia-asiantuntija
040 164 8606
[email protected]