Suomen valtionyhtiö Fortumin vaikutusvalta Euroopan energiapolitiikkaan kasvoi kertaheitolla kun yhtiö osti saksalaisen energiajätti Uniperin.
Yhdessä tytäryhtiönsä Uniperin kanssa Fortum on edistänyt visiotaan puhtaammasta maailmasta avaamalla uuden Datteln 4 -hiilivoimalan viime kesänä. Harva on kuitenkaan vielä kuullut siitä, että lisää investointeja fossiilisiin on tulossa. Näiden investointien myötä Espoon Keilaniemessä, valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikön näennäisessä valvonnassa, tehtävät päätökset vaikuttavat Saksan lisäksi myös Kanadassa.
Molemmat näistä toisiinsa kietotuneista hankkeista kiihdyttävät ilmastokriisiä. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi fossiilisesta kaasusta on päästävä eroon. Tällä vuosikymmennellä kaasun päästöjen olisi laskettava 40 prosenttia, jos 1,5 asteen tavoitetta edes yritetään saavuttaa. Tässä tilanteessa jokainen uusi investointi fossiilisiin on vedonlyöntiä sen puolesta, ettei ilmastokriisiä edes yritetä hillitä.
Kaiken tämän lisäksi Fortumin tytäryhtiö Uniper lobbaa edelleen fossiilisen kaasun puolesta EU-tasolla. Uniper yrittää saada kaasua osaksi EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaa.
Uusi fossiilisen nestemäisen kaasun eli LNG:n tuontiterminaali Saksaan
Uniper on investoimassa arvioista riippuen 400–800 miljoonaa euroa uuteen nesteytetyn fossiilisen kaasun tuontiterminaaliin. Tämän Pohjanmeren rannalle Ala-Saksin osavaltioon rakennettavan kaasuterminaalin olisi määrä Uniperin mukaan valmistua vuonna 2023.
Terminaalin kautta Saksaan tuotaisiin peräti 9,9 miljardia kuutiometriä (bcm/y) fossiilista kaasua vuodessa. Samalla se on suurin Eurooppaan suunnitteilla olevista LNG-terminaaleista (ks. s. 13). Vertailun vuoksi: vuonna 2019 EU:ssa kulutettiin 482 miljardia kuutiometriä kaasua.
Saksalaisen ympäristöjärjestö Deutsche Umwelthilfen mukaan nesteytettyä maakaasua tuotaisiin Wilhelmshaveniin todennäköisesti Yhdysvalloista, Kanadasta ja Qatarista.
Vaikka hankkeella ei vielä ole tarvittavia lupia eikä Wilhelmshavenin rakentaminen ole varmaa, Fortumin tytäryhtiö hakee parhaillaan sitovia ostotarjouksia Wilhelmshaveniin tuotavalle kaasulle.
Kaiken lisäksi terminaalia ollaan rakentamassa Vattimeren kansallispuiston ja EU:n lintudirektiivin suojaamien alueiden välittömään läheisyyteen.
Kymmenillä miljardeilla kaasua Kanadasta
Kuten todettua – yksi todennäköinen lähde Fortumin Saksaan tuomalle kaasulle olisi Kanada. Goldboroon Kanadan itärannikolle Nova Scotiaan on suunitteilla jättimäinen nesteytetyn maakaasun vientiterminaali.
Kanadalainen Pieridae Energy solmi vuonna 2013 energiayhtiö E-Onin, (joka sittemmin jakautui E-Oniin ja roskapankki Uniperiin), kanssa sopimuksen viiden miljoonan tonnin LNG-määrästä (n. seitsemän miljardia kuutiota kaasua) vuosittain, mikä vastaa puolta koko laitoksen vuosituotannosta. Sopimuksen kesto on 20 vuotta, ja julkisuudessa olleiden arvioiden mukaan se on arvoltaan 35 miljardia dollaria.
Vuoden 2013 jälkeen hanke on edennyt yskähdellen aina tähän päivään asti. Hanke etenee Uniperin sopimuksen sekä Saksan valtion miljardiluokan lainatakauksen turvin. Toistaiseksi tämä lainatakaus on kuitenkin vasta aiesopimuksen muodossa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaasun toimitukset Goldborosta alkaisivat vuonna 2025 tai 2026. Fortum toisi siis vähintään vuoteen 2045 asti miljardeja kuutioita ilmastokriisiä ruokkivaa kaasua Kanadasta.
Mistä kaasu sitten Kanadan itärannikolle Nova Scotiaan tulisi? Saksan mahdollisen lainatakauksen ehtona on se, että kaasu olisi “perinteistä” maakaasua eikä vesisärötyksen avulla hankittua liuskekaasua. Tämä ei kuitenkaan ole kanadalaisten ympäristöjärjestöjen mukaan mahdollista. Itse asiassa suurin osa kaasusta olisi nimenomaan vesisärötyksellä hankittavaa liuskekaasua. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa viimeaikaisesta metaanipäästöjen massiivisesta kasvusta johtuu öljyn- ja kaasunporauksen yhteydessä tapahtuvista metaanivuodoista, ja suurin osa näistä puolestaan tapahtuu nimenomaan Yhdysvaltain ja Kanadan liuskekaasukentillä.
Tämän takia yli 100 kanadalaista ja eurooppalaista ympäristöjärjestöä sekä alkuperäiskansojen edustajaa vetosi syyskuun lopussa Saksan hallitukseen, että aiesopimus lainatakuista hylättäisiin.
Saksan hallituksen lisäksi myös Suomen hallituksen olisi syytä herätä siihen, mitä valtionyhtiömme on tekemässä. Omistajaohjauksen periaatepäätöksen mukaan valtionyhtiöiden on otettava huomioon Pariisin ilmastosopimuksen tavoite ilmastonlämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen. On selvää, että investoinnit fossiilisiin eivät ole linjassa tämän kanssa. Mallia Marinin hallitus voi ottaa esimerkiksi Ranskasta. Lokakuun lopussa Ranskan hallitus esti osa-omistamaansa energiayhtiö Engietä viimeistelemästä sopimusta yhdysvaltalaisen LNG-yhtiön kanssa liuskekaasukenttien metaanivuotojen vuoksi.
Tämä hanke voidaan vielä pysäyttää. Viimeinen investointipäätös on Pieridae Energyn mukaan määrä tehdä viimeistään ensi vuoden heinäkuuhun mennessä.
Lobbausta kaasun puolesta
Tämän vuoden lokakuussa 57 eurooppalaista kaasujohtajaa lähetti kirjeen Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michelille sekä Saksan valtionvarainministeri Peter Altmaierille. Yksi kirjeen allekirjoittaneista on Uniperin toimitusjohtaja Andreas Schierenbeck.
Lähettämässään kirjeessä kaasulobbarit vaativat kaasulle tunnustusta. Lobbareiden mukaan fossiilisella kaasulla on tärkeä osa EU:n hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa. EU:ssa luodaan parhaillaan taksonomiaa, eli kestävän talouden luokittelujärjestelmää, jonka avulla sijoittajien investointeja koitetaan ohjata ilmaston ja ympäristön kannalta kestäviin hankkeisiin. Fortumin tytäryhtiö Uniper ja muut kaasulobbarit haluavatkin saada myös maakaasuhankkeita osaksi tätä taksonomiaa.
Samalla kirjeellä halutaan eittämättä vaikuttaa myös äänestykseen EU:n elpymis- ja palautumisrahastosta. Lokakuussa EU-parlamentin ympäristövaliokunnassa äänestettiin sen puolesta, että elpymisrahoja ei saa käyttää fossiiliprojekteihin. Marraskuussa tästä tullaan kuitenkin vielä äänestämään talous- ja raha-asioiden valiokunnassa sekä budjettivaliokunnassa.
Fortum, join the change
Fortum ja tytäryhtiönsä ovat siis edelleen – ja aikovat olla jatkossakin – vankasti kiinni ilmastokriisiä ruokkivissa fossiilisissa polttoaineissa. Sen lisäksi, että investoinnit uuteen kaasukapasiteettiin syöksevät maailmaa yhä syvemmälle ilmastokriisiin, ovat ne myös investointeina turhia ja riskialttiita.
Euroopassa on jo nyt valtava määrä ylikapasiteettia kaasutuonnissa. Jokainen uusi investointi fossiiliseen kaasuun tarkoittaakin lukittautumista polttoaineeseen, jolla ei voi olla tulevaisuutta maailmassa, joka pyrkii ratkaisemaan ilmastokriisin.
Toisaalta, jos ja kun otamme ilmastokriisin tosissaan, fossiilisen kaasun investoinnit muuttuvat pian “stranded asseteiksi” eli investoinneiksi, jotka menettävät äkillisesti arvonsa. Myös tämän vuoksi meidän jokaisen suomalaisen Fortumin omistajan kannattaa olla huolissaan yhtiön tulevasta suunnasta.
Fortum on julkaisemassa piakkoin uutta strategiaa. Aikooko valtionyhtiö jatkaa vedonlyöntiä ilmastotavoitteiden saavuttamista vastaan vai tekeekö Fortum vihdoin niin kuin mainoksissaan lupaa: toimii puhtaammaan maailman puolesta?
Olli Tiainen
Ilmasto- ja energia-asiantuntija