luonnonmetsä puro
Tahdotko tehdä enemmän?
Tule mukaan! ×
Metsähallituksen avohakkuut Vienan reitillä Suomussalmen Kevättijärvellä, kesällä 2020. Kuva: Greenpeace.

Viime aikoina keskustelu Suomen metsien tilanteesta ja niitä koskevista EU-päätöksistä on käynyt kuumana. Euroopan komissio julkisti tällä viikolla useampia linjauksia, jotka vaikuttavat Suomenkin metsiin. Asiat eivät kuitenkaan ole niin monimutkaisia kuin voisi luulla – tässä vastaukset yleisimpiin kysymyksiin.

Ymmärretäänkö EU:ssa mitään Suomen metsistä? Eihän EU voi päättää, mitä suomalaiset metsillään tekevät.

Metsätalouden edunvalvojat pelottelevat, että EU alkaa määritellä metsäpolitiikkaa Suomen etua vastaan. Pienemmälle huomiolle jää, ettei EU-komission linjassa ole mitään uutta tai yllättävää: ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet ovat yhteneväisiä Suomen omien asiantuntijapaneelien viestien kanssa. Jos suomalainen metsäteollisuus on niin kestävää kuin se väittää olevansa, sillä ei pitäisi olla minkäänlaista ongelmaa EU-komission esittämien toimien kanssa. 

Ilmasto- ja luontonäkökulmasta tavoitteet ovat askel oikeaan suuntaan, mutta valitettavasti nekään eivät riitä ilmastokriisin ja luontokadon hillitsemiseksi. Vauhtia pitää lisätä entisestään.

Käsittääkseni Suomen metsäasiat ovat hyvässä hoidossa verrattuna muihin maihin. Miksi EU vaatii Suomea tekemään vielä enemmän?

Suomen metsäluonnon tila ei ole hyvä. Suomen metsien luontotyypit ja lajit ovat vakavasti uhanalaistuneet. Vanhojen metsien rippeitä avohakataan yhä, ja avohakkuisiin perustuva metsätalousmalli köyhdyttää luontoa. Metsäteollisuus on Suomessakin suurin luontokadon ja uhanalaisuuden aiheuttaja.

Suomessa on paljon asiantuntemusta metsäluontoon liittyen, mutta valitettavasti se ei ole näkynyt metsiä koskevassa päätöksenteossa eikä metsäteollisuuden käytännöissä. Omaa osaamista hyödynnetään Suomessa siis valikoiden: metsäteollisuuden viestit otetaan totuuksina, kun taas kotimaisten ilmasto- ja luontotutkijoiden osaaminen ei Suomen metsäkannoissa juuri näy.

Tarve aidosti kestävälle metsätaloudelle ei tule EU:sta, vaan sen sanelevat ilmastokriisi ja luontokato. Nämä kriisit eivät tunne rajoja, ja monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarvittavia metsätoimia tarvitaan sekä EU:n että kansallisella tasolla. Näiden toimien määritteleminen yhteistyössä EU:n tasolla ei pitäisi olla Suomelle kuin mahdollisuus.

Vaatiiko EU, että Suomi luopuu avohakkuista? Entä puun energiakäytöstä?

Ei. EU:n uudessa metsästrategiassa, joka on osa tällä viikolla julkaistua ilmastotoimenpidepakettia, ehdotetaan varovaisuutta avohakkuiden kanssa ja suositellaan jatkuvan kasvatuksen menetelmiä. Jo pelkkä avohakkuiden mainitseminen herätti valtavasti kritiikkiä Suomessa, jossa metsäteollisuus on saanut sanella vuosikymmeniä metsien käytöstä. 

Tämän älämölön seurauksena komission sanamuodot ovatkin hieman pehmentyneet, mutta tosiasiat eivät siitä muuksi muutu. Jos haluamme oikeasti estää monimuotoisuuden häviämisen Suomesta, avohakkuiden välttäminen on itsestäänselvää. Suomen ja metsäteollisuuden pitäisi tajuta ottaa se lähtökohdaksi ilman EU:n kehotuksiakin.

Puun energiakäyttöönkin puututaan komission suuressa ilmastopaketissa toistaiseksi vain löysästi. Sadat tutkijat ovat jo vuosia, ja vielä viime viikollakin, vedonneet EU-päättäjiin että puun energiakäyttöön täytyy puuttua: tällä hetkellä noin viidennes energiaksi poltettavasta puusta EU:ssa on runkopuuta.

Valitettavasti keskiviikkona 14. heinäkuuta julkaistu ehdotus uusiutuvan energian direktiiviksi tarjoaa vain marginaalisia parannuksia nykyiseen tilanteeseen: luonnonmetsät rajattaisiin ulos biomassan poltosta (ehkä hyvä uutinen Inarin ikimetsille, määritelmistä riippuen) ja julkinen tuki kantojen ja sahatavaraksi kelpaavan puun polttamiseksi pitäisi lopettaa. Suurinta osaa metsästä suoraan poltettavaksi haettavasta puusta saisi kuitenkin edelleen tukea  ja ylipäänsä liki kaiken laskea uusiutuvan energian tavoitteiden piiriin.

Keskittyykö EU vain ympäristönäkökulmaan? Metsien suhteen pitää huomioida myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.

EU:n valmistelemassa metsästrategiassa otetaan aiempaa tasapainoisemmin huomioon myös ilmasto- ja luontotavoitteet. Aiemmin strategia on kirjoitettu selvästi metsätalouden näkökulmia painottaen. On aika ymmärtää, että metsätaloudenkin täytyy perustua ekologiselle kestävyydelle. Ja juuri ekologisen kestävyyden kohdalla metsien suurimmat uhat ovat hakkuiden lisääntyminen, hiilinielujen pieneneminen ja monimuotoisuuden heikkeneminen.

Ilmasto- ja luonnonsuojelutavoitteet huomioiva metsästrategia on askel oikeaan suuntaan, yhdessä uusien myös metsiä koskevien ilmastotavoitteiden kanssa, mutta jäivät vielä kovin varovaisiksi Suomen ja muiden metsäministereiden, sekä metsäalan vastaanhangoittelun takia.

Mitä eroa on talousmetsällä ja luonnonmetsällä? Mitä EU niistä sanoo?

Talousmetsä on hakkuiden ja maanmuokkauksen vuoksi lajistoltaan yksipuolistunut metsä, joka on varattu metsätalouden harjoittamiseen. EU on puuttumassa talousmetsien käyttöön uudessa metsästrategiassa, joka pyrkii myös hillitsemään ilmastokriisiä ja luontokatoa. Myös metsätalouden tulisi perustua ekologiseen kestävyyteen.

Luonnonmetsillä tarkoitetaan monimuotoisia iki- ja aarniometsiä, joita ei ole teollisesti hakattu tai joissa hakkuut ovat olleet vähäisiä. EU:n uusi biodiversiteettistrategia, johon myös Suomi on sitoutunut, vaatii kartoittamaan ja suojelemaan viimeiset luonnonmetsät. Näitä metsiä on kuitenkin valitettavasti jäljellä niin vähän niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, että suojelua ja ennallistamista tarvitaan muissakin metsissä. 

Metsien suojelu on tehokkain keino estää monimuotoisuuden heikkeneminen.

Talousmetsien kohdalla EU:n uusi metsästrategia lähinnä esittää kestävän metsätalouden määritelmien ja mittareiden tarkentamista ja yhtenäistämistä.Tämä olisikin paikallaan, jotta metsäteollisuuden ja ministereiden kestävyyslupausten tarkistamiseksi saadaan yhtenäisempi tietopohja.

Mitä voin itse tehdä Suomen metsien eteen?

  • pyydä kansanedustajaltasi ja europarlamentaarikoltasi riittäviä tekoja ilmaston ja luontokadon hillitsemiseksi niin Suomessa kuin EU:ssa
  • tule mukaan vaatimaan lisää suojelua: allekirjoita vetoomus ja vaadi pääministeri Sanna Marinilta vahvoja poliittisia tekoja Suomen viimeisten luonnonmetsien suojelemiseksi
  • levitä tietoa ystävillesi sekä omissa kanavissasi
  • kokoa perheesi ja ystäväsi ja pistä sopivassa paikassa pystyyn oma metsämielenosoitus
  • tue työtä ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi liittymällä kuukausilahjoittajaksi

Nämä kolme uutta EU-päätöstä liittyvät Suomen metsiin:

EU:ssa käsitellään paraikaa kolmea eri linjausta, jotka liittyvät Suomen metsiin. Näistä komissio teki esityksensä tällä viikolla. Keskiviikkona julkaistiin EU:n suuri ilmastopaketti, ja tänään perjantaina komissio julkaisi metsästrategian

Seuraavaksi meidän täytyy varmistaa, että päättäjät tekevät esityksistä vielä vahvempia ja vievät ne käytäntöön. Myös sinä voit auttaa paineen luomisessa päättäjien suuntaan: vaaditaan yhdessä, että Suomi edistää riittäviä toimia ilmasto- ja luontokadon hillitsemiseksi EU:ssa ja Suomessa.

1. Fit for 55 -ilmastopaketti (LULUCF-asetus): Metsien hiilinieluja on kasvatettava – tosin ei Suomessa

Osana keskiviikkona julkaistua ilmastopakettia saatiin esitys uudeksi LULUCF-asetukseksi, joka säätelee maankäytön ja metsätalouden ilmastopäästöjä, ja asettaisi hiilinieluille ensimmäistä kertaa lisäystavoitteen. Uuden tavoitteen on tarkoitus suojella ja kasvattaa tärkeitä hiilivarastoja ja -nieluja, kuten metsiä ja turvemaita. Hiilinieluna toimiva metsä sitoo enemmän hiiltä kuin siitä vapautuu ilmakehään.

Metsien hiilinielut ovat EU:ssa heikentymässä kovaa tahtia, kun hakkuumäärät ovat kasvaneet. Nyt esitetty koko EU-aluetta koskeva 310 miljoonan hiilidioksiditonnin (Mt) vuosittainen nielutavoite vuoteen 2030 mennessä kääntäisi trendin laskevasta kasvuun, mutta jää kauas potentiaalista, joka tältä sektorilta löytyy. Sitä onkin parannettava. Nielujen kasvattaminen ei saa tarkoittaa muiden sektoreiden päästövähennyksien kompensointia, etenkään maatalouden päästöjä, niin kuin komission on nyt esittämässä. 

Suomelle esitetty 17,8 Mt nielutavoite vuodelle 2030 on tavattoman löysä, eikä edes edellyttäisi nielujen kasvattamista. Viime vuonna Suomen metsät ja maankäyttö sitoi vain noin 23 Mt CO2.

2. Fit for 55 -ilmastopaketti (uusiutuvan energian direktiivi): Marginaalisia parannuksia bioenergiakriteereihin

Keskiviikkona 14.7. julkaistuun EU:n ilmastopakettiin kuuluu myös esitys uusiutuvan energian direktiivin päivittämiseksi. Uusiutuvan energian direktiivi määrittää tavoitteen uusiutuvan energian määrälle EU:ssa vuonna 2030. Lisäksi siinä määritellään, minkälainen puuaines ja biomassa luetaan tavoitteen piiriin.

Valitettavasti uusi direktiivi jäi kuitenkin riittämättömäksi etenkin puun energiankäytön rajoituksien kannalta. Uusiutuvan energian direktiiviin bioenergiakriteereihin esitetään vain marginaalisia parannuksia, kuten esimerkiksi luonnonmetsien rajaamista pois biomassan tuotannosta ja kantojen tai tukkipuun polton rajaamista uusiutuvan energian tukien ulkopuolelle. Edelleen kuitenkin lähes kaiken puun, mitä metsästä löytyy – myös ne kannot ja tukkipuun – saa polttaa uusiutuvana energiana ja laskea uusiutuvan energian tavoitteisiin. Tavoitteista pitäisi rajata ulos edes runkopuu, kannot ja lahopuu. 

Suomessa esimerkiksi Inarissa on poltettu satoja vuosia vanhaa ikimetsää paikallisen lämpövoimalan kattilassa. Tapaus on järkyttävä esimerkki siitä, miten löysät bioenergian kestävyyskriteerit nykyisellään ovat, ja kuinka tutkijoiden suosituksia ei kuunnella. Tällaisen puun polttaminen uusiutuvana energiana saattaa valitettavasti olla jatkossakin mahdollista, ellei uusiin kriteereihin tehdä vielä selkeitä tiukennuksia ja tarkennuksia. Sadat tutkijat ovat jo vuosia vaatineet EU:lta, että suoraan metsästä haettu puu rajataan pois uusiutuvan energian kannustimista. Ainoastaan teollisuuden sivuvirroista saatavat hakkuutähteet voisivat toimia tietyillä reunaehdoilla bioenergiana.

3. EU:n metsästrategia: Enemmän metsätoimia ilmaston- ja luonnonsuojeluun

Perjantaina 16.7. julkaistiin EU:n uusi metsästrategia, joka sekin on osa EU:n Green Deal -ohjelmaa. Kyseessä on ensimmäinen metsästrategia, jota ei ole kirjoitettu painottaen lähinnä metsätalouden näkökulmaa. Uusi strategia korostaa metsien roolia myös luontokadon ja ilmastokriisin torjumisessa. Komission strategia ehdottaa mm. “kestävän metsätalouden” selkeämpää määrittelyä ja mittaamista, varovaisuutta avohakkuiden suhteen ja metsän jatkuvan kasvatuksen lisäämistä.

Strategia on herättänyt Suomessa valtavasti keskustelua. Metsäteollisuus on kimpaantunut siitä, että stragegian mukaan talousmetsiäkin pitäisi hoitaa niin, ettei luonnon monimuotoisuus kärsi. Jo pelkkä avohakkuiden maininta on herättänyt kritiikkiä. Suomalaiset ministerit, pääministeri Sanna Marin ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä etunenässä, ovat lobanneet EU:ssa aiemmin vuodetun metsästrategian luontotavoitteita vastaan. 

Samaan aikaan suomalaiset haluaisivat juuri sitä, minkä komissiokin tunnistaa: vähemmän avohakkuita. Suomen kuvalehden kyselyssä puolet kansalaisista suhtautui kielteisesti avohakkuisiin, reilu neljännes neutraalisti ja vain viidennes myönteisesti. UPM:n selvityksessä tulos oli vielä tuomitsevampi: kaksi kolmesta suhtautuu varauksellisesti tai kielteisesti.

Suomen hallitusohjelmassa on sitouduttu pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. On käsittämätöntä, että ministerimme ovat tehneet kaikkensa kampittaakseen EU-yhteistyötä metsien osalta täsmälleen saman tavoitteen saavuttamiseksi. Onneksi komissio on kuunnellut myös asiantuntijoita, kansalaisia ja monien maiden ympäristöministereitä ja monet tärkeät toimenpiteet metsien suojelun edistämiseksi ovat yhä strategiassa mukana. Tosin Suomen ja eräiden muiden maiden lobbauksen takia nuo toimenpiteet ovat heiveröisemmät kuin muuten olisivat.

Jo aiemmin päätetty EU:n biodiversiteettistrategia: Metsien suojelua lisättävä

Nyt julkaistujen esitysten lisäksi komissio on jo aiemmin laatinut EU:lle luonnon monimuotoisuutta suojelevan ja vahvistavan biodiversiteettistrategian, joka on jo käsitelty sekä jäsenmaissa että parlamentissa ja etenee nyt toteutukseen kansallisella tasolla. 

Tärkeä osa strategiaa on tavoite suojella tiukasti Euroopan viimeiset vanhat ja ikimetsät vuoteen 2030 mennessä. Myös Suomi on siis sitoutunut suojelemaan viimeiset luonnonmetsänsä ja pysäyttämään monimuotoisuuden heikkenemisen. Voit lukea lisää strategian tavoitteista blogistamme.

Greenpeace edistää paraikaa suojelutavoitteen toteutumista tukemalla vapaaehtoistyöllä Koneen säätiön rahoittamaa Luonnonmetsätyöryhmän hanketta. Siinä kartoitetaan viimeisiä luonnonmetsiä valtion mailla ja esitetään niitä lopulta suojeltaviksi. Myös sinä voit auttaa metsien suojelussa allekirjoittamalla pääministeri Sanna Marinille suunnatun vetoomuksen viimeisten luonnonmetsien suojelemiseksi.

Meidän tulee luoda painetta päättäjien suuntaan, jotta Suomi edistäisi niin Suomessa kuin EU:ssakin vahvoja tekoja, jotka hillitsevät ilmastokriisiä ja luontokatoa. Elinvoimaisen, elämää ylläpitävän luonnon pitäisi olla tärkein päätöksentekoamme ohjaava kompassi. Monimuotoiset metsät, meret ja suot ovat tärkeimmät liittolaisemme niin ilmastonmuutoksen kuin pandemioidenkin torjunnassa.