On kulunut jo yli kolme kuukautta siitä, kun Venäjä aloitti tuhoisan hyökkäyssodan Ukrainassa. Sodan alusta asti olemme vaatineet, että EU-maat ja Suomi lopettaisivat fossiilisten ostamisen Venäjältä. Fossiilisten polttoaineiden – maakaasun, öljyn ja hiilen – kauppa rahoittaa suoraan Venäjän valtion kassaa ja nakertaa länsimaiden asettamien kauppapakotteiden tehokkuutta.
Sodan syttymisen jälkeen EU-maat ovat ostaneet Venäjältä fossiilisia yli 58 miljardilla eurolla. Niin kauan kuin tämä jatkuu, pysyy Venäjän sotakoneisto tuhovoimaisena. Suomessa vientiä Venäjältä ovat tehneet valtionyhtiöt Gasum, VR sekä erityisesti Fortum, jonka tytäryhtiö Uniper on yksi Euroopan suurimmista venäläisen kaasun ostajista.
Järjestöt ja kansalaisliikkeet ovat vaatineet yrityksiä ja valtioita irtautumaan Venäjän fossiilisista. Tässä lyhyt katsaus siihen, mitä tähän mennessä on tehty ja mitä pitäisi tapahtua seuraavaksi.
Aktivistit: Irti Venäjän fossiilisista ja kohti rauhaa
Maaliskuussa aktivistimme ottivat kantaa rauhan ja turvallisen tulevaisuuden puolesta maalaamalla sodan ja hiilenpolton vastaisia iskulauseita venäläistä hiiltä kuljettaviin junavaunuihin Kouvolassa. Mielenosoituksen tarkoitus oli tehdä näkyväksi se, miten Eurooppa rahoittaa Venäjän Ukrainassa käymää sotaa fossiilisten polttoaineiden kaupalla ja paljastaa, kuinka Suomen läpi kulkevissa junissa kulkee hiiltä, jonka omistajalla on suorat yhteydet Venäjän sotateollisuuteen. Junavaunuihin maalattiin venäjäksi ja englanniksi viestit “Ei hiiltä” ja “Ei sotaa”.
Huhtikuussa alussa jatkoimme Venäjältä saapuvien hiilikuljetusten kritisoimista, kun aktivistimme estivät venäläisen hiililastin purkamisen energiayhtiö Helenin Salmisaaren terminaalissa Helsingissä. Viikkoa myöhemmin Greenpeacen ja Elokapinan aktivistit sulkivat Koverharin satamaan johtavan rautatien Hangossa, ja estivät näin venäläisen hiilijunan pääsyn satama-alueelle.
Valtionyhtiöiden toiminnan kritisointi jatkui pitkin kevättä myös somessa ja eri tapahtumissa. Tapasimme myös ukrainalaisten ympäristöjärjestöjen edustajien kanssa videokokouksessa valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston viranhaltijoita sekä hallituspuolueiden edustajia, joille ukrainalaiset kertoivat vakavan huolensa suomalaisten valtionyhtiöiden, erityisesti Fortumin, toiminnasta Venäjällä. Tästä huolimatta omistajaohjaus ei puuttunut suomalaisyritysten Venäjällä käymään fossiilikauppaan.
Koska valtio ei halunnut toimia nopeasti Venäjän fossiilisista luopumiseksi, eikä puuttua Fortumin ja sen tytäryhtiön Uniperin toimintaan, aktivistimme ripustivat 14.5. Fortumin pääkonttorin katolta banderollin, jossa vaadittiin Fortumia ja Uniperia lopettamaan Venäjän sotakoneiston rahoittaminen.
Päivää myöhemmin kiipeilijämme nostivat Helsingin päärautatieaseman sisäänkäynnin viereisille seinille banderolleja, joissa oli sodan ja sitä rahoittavan fossiilisten kaupan vastaisia viestejä.
Vähän hyvää, paljon parannettavaa – Gasum, Fortum ja Uniper eivät kanna vastuuta
Kevään aikana valtionyhtiöt ovat tehneet joitakin muutoksia toimintaansa ja rajoittaneet Venäjältä tulevien fossiilisten ostoa Suomeen ja vientiä muualle Eurooppaan, mutta paljon on vielä tekemättä ja vauhti on ukrainalaisten kärsimyksen rinnalla auttamattoman hidas.
Hiilijunien osalta VR on irtisanonut idän tavaraliikenteeseen liittyvät sopimuksensa ja päättänyt myös luopua Venäjän tavaraliikenteeseen liittyvistä tytäryhtiöistä ja osakkuuksista. Varsinaisen liikenteen loppumisessa menee kuitenkin kuukausia, sillä yhtiö vetoaa sopimusten voimassaoloaikoihin.
Kaasun tulo Suomeen putkia pitkin loppui, koska Gasum ja valtion omistajaohjaus eivät suostuneet Venäjän hallinnon vaatimiin ruplamaksuihin tai maksujärjestelyihin, joissa Gasum olisi avannut erillisen tilin Gazprombankin konttoriin. Tämä on tietenkin hienoa. Sen sijaan käsittämätöntä on se, että valtionyhtiö Gasum jatkaa yhä venäläisen kaasun tuomista Suomeen tankkereilla. Valtionyhtiö Gasum puolustelee tätä sillä, että pakotteet eivät koske kaasua. Suomi voi ja sen pitää itse ymmärtää toimia tässä asiassa: sotakonetta rahoittavan kaasun tulon on loputtava.
Viikko Fortumin pääkonttorilla tekemämme mielenilmauksen jälkeen Fortum ja Uniper ilmoittivat lähtevänsä Venäjältä. Aikataulua lähdölle ei kuitenkaan ilmoitettu, ja Uniper jatkaa venäläisen kaasun tuomista Eurooppaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen mukaan tämä on ennen kaikkea Saksan ongelma. Samaan aikaan ministeri on kuitenkin myöntänyt, että halutessaan hän voisi ohjata Fortumia ja sen tytäryhtiötä kutsumalla koolle ylimääräisen yhtiökokouksen, jossa yhtiön toimiva hallitus erotettaisiin. Näin hän ei kuitenkaan halua tehdä, sillä se “rapauttaisi omistajaohjauksen uskottavuuden”. Eikö omistajaohjauksen uskottavuutta rapauta pikemminkin se, että valtio-omisteisen yrityksen annetaan jatkaa sotarikosten rahoittamista?
EU otti juuri askeleen oikeaan suuntaan julistamalla osittaisen tuontikiellon venäläiselle öljylle – tosin niin, että se astuu täysin voimaan vasta vuoden loppuun mennessä. Suomessa venäläisen raakaöljyn tuontia on onnistuttu vähentämään, mutta jalostettuja öljytuotteita on tuotu senkin edestä. Niiden tuonti on suorastaan räjähtänyt tänä vuonna. Tämän viikon tiistainakin valtion osin omistama Neste otti vastaan tankkerillisen venäläistä sotakonetta rahoittavia öljytuotteita.
Sota Ukrainassa jatkuu, ja miljoonat ihmiset kärsivät päivittäin. Suomen valtionyhtiöiden tulisi näyttää tietä kohti Venäjän fossiilisista luopumista. On omistajaohjaukselta ja yritysten johtajilta valtava epäonnistuminen, etteivät ne pysty parempaan.