Tervetuloa takaisin lihatalojen uskomattomien väitteiden pariin (luithan jo ensimmäisen osan)! Kun uudet ravitsemussuositukset olivat lausuntokierroksella viime kesänä, lihateollisuus lobbasi ankarasti suosituksia vastaan. Ymmärtäähän sen, ettei lihankulutuksen vähentäminen ole lihatalojen intressissä, ei vaikka pelissä olisi ihmisten terveys, ympäristön hyvinvointi ja käsillä oleva ilmastokriisi. Lihatalot jopa yrittivät tiputtaa ravitsemussuosituksista pois koko ympäristökestävyyden! Nyt pääset itse näkemään millaista lobbaussoopaa sieltä lausuntojen joukosta löytyi. Lukuiloa!

1. “Monet perinnebiotoopit ja niiden monimuotoisuus, johon sisältyy paljon uhanalaisia lajeja, on mahdollista säilyttää vain laiduntamalla”, terveisin Pihvikarjaliitto

On totta, että luonnonlaidunnus suojelee perinnebiotooppeja, mutta on täyttä puppua perustella nykyistä kotieläintuotantoa perinnebiotooppien ja monimuotoisuuden suojelulla. Ensinnäkin perinnebiotooppien säilyttämiseen riittäisi vain muutama prosentti nykyisestä nautamäärästä – vaikka luonnonlaidunten määrä kaksinkertaistettaisiin nykyisestä. Luonnonlaitumia oli Suomessa aikoinaan yli miljoona hehtaaria, mutta nykyisin niitä on jäljellä vain pari prosenttia. Toisekseen Suomessa on peltoja kaksi miljoonaa hehtaaria, joista kolmanneksella tuotetaan nurmirehua. Myös laidunnettavista pelloista suurin osa kasvaa nurmea, joka on kasvilajistoltaan hyvin yksipuolista. Nurmipelto ei ole luonnonlaidun eikä perinnebiotooppi. Kolmannekseen läheskään kaikki lehmät eivät laidunna. Lainsäädäntö vaatii laidunnusmahdollisuutta luomutuotannon lisäksi vain parteen kytketyille lypsylehmille, mutta ei sonneille, vasikoille tai pihatoissa eläviä lehmille, joita suurin osa maitoteollisuuden lehmistä on. Viimeisimmän, vuoden 2010 tilaston mukaan kolmannes lypsylehmistä ei laiduntanut elämänsä aikana ollenkaan ja pihattojen yleistyessä laidunnus on vähentynyt entisestään. Siispä suurin osa Suomen 800 000 naudasta ei näe vilaustakaan perinnebiotoopeista vaan mussuttaa sisällä säilörehua.

2. “Nurmipellot sitovat hiiltä, edistävät maan kasvukuntoa ja luonnon monimuotoisuutta. – –  ihmiset ja eläimet eivät kilpaile samasta ravinnosta”, terveisin Atria

Suomen pelloista kolmannes käytetään nurmen viljelyyn. Osa nurmipelloista on turvemailla, jolloin pelto ei useinkaan ole hiilinielu vaan hiilen lähde, sillä hapellisissa oloissa turpeen kasviaines hajoaa ja vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään. Turvepellot muodostavatkin yli puolet Suomen maatalouden ilmastopäästöistä. Mikäli rehuntarve vähenisi, voisi osan turvemaista poistaa viljelykäytöstä ja esimerkiksi ennallistaa soiksi. Jos eläintuotantoa vastaava proteiinimäärä tuotettaisiin kasviperäisillä proteiineilla, peltopinta-alaa tarvittaisiin vain viidesosa nykyisestä. Viime vuonna kasviproteiinin osuus suomalaisten proteiinin kokonaiskulutuksesta oli 29 prosenttia, mutta Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan se olisi mahdollista nostaa 98 prosenttiin. Palkokasvit myös kuohkeuttavat maaperää ja sitovat ilmasta suuria määriä typpeä, mikä vähentää fossiilienergialla valmistettujen lannoitteiden tarvetta. Lisäksi palkokasvit ovat pölyttäjien suosiossa – miksei siis myös ihmisten!

3. “Kotimaisen siipikarjanlihan välttäminen ympäristösyistä ei ole perusteltua”, terveisin Atria

Ai eikö? Suomessa broilerit syövät pitkälti tuontirehua, kuten soijaa. Eläinten ruokinnassa käytettävän valkuaisrehun kotimaisuusaste oli vuonna 2023 vain 23 prosenttia. Kaikesta Suomeen tuotavasta soijasta 95 prosenttia käytetään rehuteollisuudessa, lähinnä juuri siipikarjan ja sikojen ruokintaan. Maailmanlaajuisesta soijasadosta 75 prosenttia syötetään eläimille.  Eläintuotanto kuluttaa soijaa siis valtavat määrät enemmän kuin ihmiset. Itse asiassa jos kaikki maailman ihmiset alkaisivat syödä kasvipohjaisesti, tarvitsisi maatalous 75 prosenttia vähemmän maapinta-alaa.

WWF:n selvityksen mukaan soijarehun viljely aiheuttaa metsäkatoa Etelä-Amerikan sademetsissä ja savanneilla soijasertifikaateista huolimatta. Broilerin onkin tutkittu olevan suomalaisten ruokavaliossa eniten luontokatoa aiheuttava elintarvike. Vaikka soijan suhteellinen osuus rehussa pienenisi korvautuen kotimaisella valkuaisrehulla, voi soijan kokonaistarve kasvaa, sillä jättimäisiin mittoihin kasvava broilerintuotanto vaatii aina vain lisää rehua. Nyt luontokato-broilereita kuskataan Suomesta Kiinaan asti!

On myös syytä huomata, että broilerintuotanto on ehdottomasti yksi epäeettisimmistä eläintuotannon muodoista ja sisältää räikeitä eläinten hyvinvointiin liittyviä epäkohtia. Linnunpoikasen elämä on lyhyt ja kivulias eikä lintuja käsitellä yksilöinä vaan kiloina. On siis paljon parempi syödä soija soijana, kuin kierrättää se broilerin kautta.

4. “Ympäristösyistä olisi hyvä suosia kotimaista sianlihaa”, terveisin Lihatiedotusyhdistys

Eihän muuten ole! Sikoja ruokitaan ongelmallisen soijarehun lisäksi kotimaisilla palkokasveilla ja esimerkiksi herne- ja härkäpapusadosta suurin osa käytetään rehuksi sen sijaan, että niitä viljeltäisiin ihmisravinnoksi. Lisäksi sikojen lanta rehevöittää Itämerta ja sianliha on luokiteltu syöpävaaralliseksi. Ravitsemussuositukset korostavatkin palkokasvien käytön lisäämistä suoraan ihmisravinnoksi niin terveys- kuin ympäristösyistä. 

5. Suomalaisten ruokaturva varmistetaan parhaiten monipuolisella ja vahvalla kotimaisella ruoantuotannolla, jossa lihantuotannolla on myös tulevaisuudessa oma tärkeä roolinsa”, terveisin Atria, HK ja Snellman

Tarkemmin tarkasteltuna kotimainen lihantuotanto itse asiassa ole kotimaista! Vuonna 2023 yli 70 prosenttia kotieläintuotannon vaatimasta valkuaisaineesta tuli ulkomailta (mm. soijaa ja rapsia). Lihantuotannon vähentäminen ja  kasviproteiinien viljelyn merkittävä lisäys nostaisi Suomen omavaraisuusastetta pienentäen riippuvuutta tuontirehusta sekä typpeä sisältävistä lannotteista. Eläintuotanto on myös terveysriski, sillä se kasvattaa tartuntatautiriskiä ja mahdollistaa pandemioiden synnyn. Tiheästi kasvavien ja perimältään hyvin samankaltaisten yksilöiden välillä, esimerkiksi broileritiloilla, taudit leviävät helposti ja voivat muuttua zonoottisiksi eli eläimestä ihmiseen tarttuviksi.

Ruokaturvaa ja huoltovarmuutta voidaan lisätä panostamalla eläintuotannon sijaan suoraan ihmisravinnoksi kelpaavien kasviproteiinien tuotantoon. Kriisitilanteessa vilja ja palkokasvit on järkevämpi käyttää ihmisten kuin eläinten ravinnoksi.

Ravitsemukseen liittyviä väittämiä kävimme läpi blogin ensimmäisessä osassa ja mikäli haluat lukea kaikki poimimamme lausunnot, löydät ne täältä.