Varovaisuusperiaate

Varovaisuusperiaate määriteltiin YK:n ”World Charter for Nature”:ssa 1982 ja se sisältyy sekä EU-direktiiveihin että Suomen lakiin. Vuoden 1992 kansainvälisessä biodiversiteettisopimuksessa, jonka yli 170 maata on allekirjoittanut, se muotoillaan seuraavasti:

”biologisen monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviön uhatessa varmistettujen tieteellisten todisteiden puuttumista ei tulisi käyttää syynä uhan torjumiseen tai sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien toimien lykkäämiseen”

Toisin sanoen: jos jonkun tietyn aineen vaikutuksista ympäristöön tai ihmisten terveyteer ollaan epävarmoja, sen käyttöä ei tulisi sallia, ennen kuin siitä on olemassa riittävästi tutkimustietoa. Varovaisuusperiaatteen myötä vastuu siirtyy ympäristöliikkeeltä ja viranomaisilta niille yrityksille, jotka haluavat lanseerata tuotteitaan. Periaate vaatii, että yritykset pystyvät osoittamaan tuotteen olevan mitä suurimmalla todennäköisyydellä vaaraton.

Varovaisuusperiaatetta ei kunnioiteta

Jos katsoo ajassa taaksepäin, löytää pelottavia esimerkkejä tilanteista, jolloin varovaisuusperiaate olisi voinut pelastaa meidät suurilta ongelmilta. Jokin aika sitten EU:n lehmille syötettiin kuolleista lehmistä tehtyä lihaluujauhoa. Jauhoa syöneet lehmät sairastuivat hullun lehmän tautiin, joka levisi ihmisiin Creutzfeldt-Jakobin taudin muodossa.

Toinen esimerkki on kemikaali- ja biotekniikkayritys Monsanton vuonna 1942 lanseeraama ”riskitön torjunta-aine DDT”. Nykyään Monsanto lanseeraa ”riskittömiä” GMO-lajikkeita.

Geenimanipuloitujen organismien terveysvaikutuksista ihmiseen tai eläimiin on tehty harvoja tutkimuksia. Olemassa olevat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että mahdollisia ongelmia on paljon. Esimerkkeinä on mainittu mm. vaikutukset sisäelinten ja immuunijärjestelmän kehitykseen sekä verisolujen, maksasolujen ja keuhkokudoksen poikkeamat. Italialaisen Urbinon yliopiston tutkijaryhmä havaitsi solumuutoksia hiirten maksoissa sen jälkeen, kun hiiret olivat syöneet geneettisesti muunneltua soijaa. Solujen mutatoituminen lakkasi, kun hiiret saivat ei-muunneltua soijaa.

Australialaiset tutkimustulokset osoittivat vuonna 2005, että geneettisesti muunneltuja herneitä syöneet hiiret tuottivat vasta-aineita, joka on merkki allergisesta reaktiosta. Tästä seurasi, että herneet vedettiin pois markkinoilta. Niitä oli silloin myyty kymmenen vuoden ajan. Huolestuttavampaa on kuitenkin, että EU hyväksyy uusien geenimanipuloitujen organismien käytön erittäin löyhin perustein. Mikäli kyseisiä herneitä olisi viljelty Euroopassa, tutkimusta ei ehkä ikinä olisi tehty.

Talous vai luontoarvot?

Varovaisuusperiaate on siis määritelty laissa, mutta sitä noudatetaan harvoin. Ongelmallista on, että maailman kauppajärjestön WTO:n vapaakauppasopimus on ristiriidassa kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen kanssa. WTO:n sopimusten päämääränä on helpottaa kansainvälistä kauppaa, ja ne asettavat taloudelliset voitot ympäristön edelle. Toisin kuin varovaisuusperiaate, WTO:n säännöt mahdollistavat ”rankaisun” kauppasanktioiden muodossa, mikäli vapaakauppasääntöjä rikotaan. Tämä tarkoittaa käytännössä, että varovaisuusperiaate jää aina kakkoseksi.

Valtioilla on kuitenkin mahdollisuus ottaa käyttöön kansallisia GMO-kieltoja, mikäli geenimanipuloidut organismit uhkaavat ympäristöä tai ihmisten terveyttä. Greenpeace kehottaakin kaikkia EU:n jäsenvaltioita, Suomi mukaan lukien, ottamaan käyttöön kieltoja silloin kun se on perusteltua varovaisuusperiaatteen nojalla.