Maatalouden ongelmat

Sivu - lokakuu 6, 2010
Kuinka haitallista geenimuuntelu lopulta on? Onko myrkyllisten torjunta-aineiden käyttö ainoa vaihtoehto? Voidaanko nykymenetelmillä tuottaa ruoka tuleville sukupolville? Nämä ovat kysymyksiä, joiden parissa Greenpeace työskentelee päivittäin.

Ongelma - saastuttava tehomaanviljely

Maanviljely tuottaa 14 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Luonnonmukainen viljely auttaa vähentämään näitä päästöjä ja helpottaa viljelijöitä sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Geenimuuntelu tekee viljelijät riippuvaisiksi myrkyllisistä torjunta-aineista ja suuryritysten sopimuksista. Sen tuottamia riskejä ympäristölle ja ihmisille ei tunneta tarpeeksi.

Pohjavesien saastuminen, kalastusalueiden pilaantuminen, torjunta-aineita kestävät tuhohyönteiset ovat vain osa kemikaaliriippuvaisen teollisen maanviljelyn vaikutuksista.

Luonnonmukaiset viljelymenetelmät voivat tuottaa 30 prosenttia enemmän ruokaa hehtaaria kohden. Ne tuottavat ihmisille ruokaa siellä, missä siitä on suurin puute.

Geenimuuntelu

Geenimanipulaatio on tuottanut kokonaan uusia ongelmia ympäristön ja maanviljelyn suhteen - myrkkyjä erittäviä kasveja, lisää torjunta-aineita sekä muunneltujen geenienleviämistä villeihin kasveihin.

GMO on kehitetty teollistuneeseen viljelyyn, ja sitä kehittävien yritysten päämääränä on tuottaa voittoa sitomalla viljelijät käyttämään juuri heidän siemenviljaansa ja torjunta-aineitaan.

Kaupallista viljelyä dominoi neljä viljelyskasvia: soija, maissi, puuvilla sekä rapsi. Toistaiseksi näitä kasveja on geneettisesti muunneltu kahdella eri tavalla: joko kestämään torjunta-aineita tai tuottamaan hyönteismyrkkyjä.

Useimmat yritysten tuottamat GMO-kasvit kestävät yrityksen omia torjunta-aineita - tämä koskee ensisijaisesti soijaa ja rapsia. Tästä johtuen maanviljelijät käyttävät suuria määriä torjunta-aineita, jotka käytännössä tappavat kaiken paitsi geenimanipuloidun kasvin. Saman torjunta-aineen toistuva käyttö kehittää nopeasti tuholaisten vastustuskykyä, ja kohta tarvitaan taas enemmän ja vahvempia kemikaaleja niiden torjumiseksi.

GMO-perimäisten lajien siitepöly ja siemenet voivat levitä ympäristöön tuulen, lintujen, hyönteisten ja ihmisten mukana. Näin ne saastuttavat lähialueiden viljelyksiä. Jotkut geenimanipuloidut kasvit voivat risteytyä lähisukulaistensa kanssa, ja niiden vastustuskykyä tuottavat geenit lähtevät leviämään ympäristöön.

Uusia ominaisuuksia tuottavat geenit voivat siirtyä myös kokonaan toisiin lähiympäristön lajeihin. Tämä on hallitsematonta ja peruuttamatonta saastumista. Esimerkiksi Kanadassa GMO-rapsi on saastuttanut tavanomaisen rapsin viljelyksiä niin, että tavanomaista rapsia ei enää voi myydä GMO-vapaana.

Toiseen GMO-ryhmään kuuluviin kasveihin, etenkin maissiin ja puuvillaan, on lisätty Bt-bakteeri. Tämä bakteeri saa kasvit tuottamaan myrkkyä, joka suojaa niitä hyönteisten hyökkäyksiltä. Ongelmana on, että hyönteismyrkky tappaa myös kaikki muut hyönteiset, ei ainoastaan kasveille haitallisia hyönteisiä. Tämä vaikuttaa sekä maanviljelykselle hyödyllisiin pölyttäjiin sekä lintujen ravintoon ja sitä kautta laajemmin ekosysteemiin. Juurista erittynyt myrkky vaikuttaa myös maan mikro-organismeihin.

Aiheet