31. lokakuuta 2013

Ydinjätteen upottamisella ei juuri ollut todistajia ennen kuin Greenpeace lähti merelle dokumentoimaan toimenpidettä ja näytti sen maailmalle. Kesäkuussa 1982 Greenpeacen aktivstit seurasivat jätealus Rijnborgia.

Ympäristön suojeleminen on aina mahdotonta – kunnes se tapahtuu ja jälkeenpäin tuntuu itsestäänselvyydeltä. Tämä on kertomus siitä, kuinka Greenpeacen pysäytti ydinjätteiden upottamisen mereen

Ystäväni ja kollegani, ruotsalainen Dima Litvinov, ei ole ensimmäistä kertaa Murmanskissa venäläisten viranomaisten pidättämänä. Dima oli samoilla vesillä, joilla Arctic Sunrise nyt pidätettiin, jo 1992 etsimässä todisteita ydinjätteiden upottamisesta mereen. Tuolloin Greenpeacen laiva Solo pidätettiin varoituslaukausten jälkeen ja hinattiin Murmanskiin.

Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun ongelmajätteiden upottaminen mereen oli tavanomaista teollista toimintaa. Ydinenergia-ala piti ydinjätteiden mereen heittämistä itse asiassa erinomaisena loppusijoitustapana. Älkääkä kuvitelko, että tämä oli jokin neuvostoliittolainen erikoisuus. Päinvastoin: länsimaat olivat asiassa erinomaisen aktiivisia OECD:n Nuclear Energy Agency:n puitteissa.

Ydinjätteiden ja muiden ongelmajätteiden upottaminen mereen oli teollisuudelle helppoa ja halpaa: poissa silmistä, poissa mielistä. Toimenpide tapahtui kaukana kaikesta, joten todistajia toiminnalle ei juuri ollut – ennen kuin Greenpeace tarttui asiaan kameroineen vuonna 1978.

Kampanja kesti pitkään. Teollisuuden mukaan oli aivan mahdotonta, että merta ei saisi käyttää yleisenä lokasankona. Greenpeace otti tavoitteekseen kieltää jätteiden upottamisen mereen kansainvälisellä sopimuksella. Kampanjasta tuli yhdistelmä korkean tason diplomatiaa kansainvälisissä kokouksissa sekä suoraa toimintaa jätteiden upottamisen lopettamiseksi ja ihmisten tietoisuuteen nostamiseksi.

Vuonna 1992 venäläiset alukset hinasivat Greenpeacen Solo-aluksen Karanmereltä takaisin Murmanskiin. Solo oli Karanmerellä dokumentoimassa Venäjän mereen upottamaa ydinjätettä.

Mereen upottamisen dokumentointi, jota Solo oli tekemässä Karanmerellä, oli osa tätä kampanjaa. Miehistö ja laiva pidätettiin, mutta vapautettiin yhdeksän päivän jälkeen. Muutaman vuoden aikana Greenpeace pystyi keräämään merkittävän määrän todistusaineistoa Neuvostoliiton/Venäjän harjoittamasta ydinjätteiden upottamisesta.

Suora toiminta oli yksi osa kampanjaa. Greenpeacen kumiveneet asettuivat tielle, kun jätteitä yritettiin heittää mereen.

Kun Rijnborg oli pudottamassa mereen jätettä, aktivistit tukkivat tien. Kaksi tynnyriä putosi Greenepeacen veneen päälle kaataen kumiveneen ja vahingoittaen vakavasti veneen ohjaajaa Willem Groenieria.

 

Ydinjätettä sisältävät tynnyrit putosivat Greenepacen aktivistien päälle mielenosoituksen aikana.

Meiltä usein kysytään: mitä olette saaneet aikaiseksi? Radioaktiivisten jätteiden dumppauskielto astui lopulta voimaan 1996. Mistään ydinjätteiden loppusijoituksen menetelmästä ei ollut tehty yhtä kattavaa selvitystä. Upottamiskieltoon saatiin sisällytetyksi myös muut teolliset jätteet. Greenpeace oli ainoa ympäristöjärjestö, joka kampanjoi kiellon puolesta.

Itse en ole koskaan kuullut ydinvoimateollisuuden haikailevan, että säteilevät jätteet pitäisi saada heittää mereen. Ihmisten käsitys meren kohtelusta on muuttunut. Ajatus ongelmajätteiden kaatamisesta mereen on nykyisin käsittämätön. Mutta kun 1998 myös öljynporauslauttojen mereen upottaminen kiellettiin, teollisuus kutsui tätä ”seikkailupolitiikaksi, joka ei perustu faktoihin tai käytännön realiteetteihin”.

Ilmastokriisi tai arktinen öljynporaus ovat tämän päivän ”vääjäämättömiä tosiasioita”, joihin saastuttavan teollisuuden mielestä ei kannata puuttua, koska joku ne päästöt päästää ja öljyt pumppaa kuitenkin. Me olemme perustavanlaatuisesti eri mieltä.Tekniset ratkaisut öljynkulutuksen vähentämiseen ja ilmastokriisin ratkaisemiseen ovat olemassa. Niitä ottaa kasvavissa määrin käyttöön myös se kuuluisi Kiina. Siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin ja energiaa säästävään liikkumiseen, asumiseen ja elämiseen tuo uutta työtä ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ennen kaikkea se tulee paljon halvemmaksi kuin nykymenon jatkaminen.

Suunnan muutosta vastustavat samanlaiset tahot kuin jätteiden mereen upottamisen kieltämistä aikanaan: ne, jotka keräävät lyhytaikaisia voittoja nykymenosta. Teollisten jätteiden upottaminen mereen lopetettiin, nyt on korkea aika lopettaa hiilen työntäminen ilmakehään ja jättää Arktis rauhaan öljynporaukselta.

Tämän vaatimuksen esittämisestä Dima, Sini Saarela ja muut Greenpeacen aktivistit sekä kaksi valokuvaajaa ovat nyt pidätettynä. Kirjoita Venäjän lähetystölle ja vaadi heidän vapauttamistaan.

TAPIO LAAKSO

Kirjoitus perustuu pitkälti Rémi Parmentierin kirjoitukseen: Greenpeace and the Dumping of Wastes at Sea: A Case of Non-State Actors´ Intervention in International Affairs