kaisalentokoneessa2.gif
Mikä siinä on, että liikennevälineissä pitää aina nukkua suu levällään kuin jollain kalalla tai nälkäisellä linnunrääpäleellä? Tuntematon vieruskaveri mussuttaa vieressä jo kanapastaa pikkurasiastaan ja juo punaviiniä yrittäen mahtua omalle pikkureviirilleen, ja siinä sitten retkotat vieressä tajuttomana, suu auki, ja valut uhkaavasti naapurin tontille. Kaksi ateriaa meni nukkuessa ohi.

Lensin tänne Indonesian Denpasariin Lontoon ja Hong Kongin kautta. Vieruskaveri haarukoidessa maustettua kalaa Intian valtameren yllä, mietiskelin sitä pitkää ketjua, jota kautta meressä uiskenteleva kala päätyy lentämään pienessä muovirasiassa xx kilometrin korkeudessa meren yläpuolella. Se on aika huima ajatusketju.

Lentomatkani tänne ja takaisin tuottaa melkein kahdeksan tonnia hiilidioksidipäästöjä - pelkästään minulle laskettuna. Siis aivan poskettomasti! Vertaillaanpa vähän.

Aiheutan siis kertaheitolla enemmän päästöjä, kuin tuottaisin lämmittämällä omakotitaloa öljyllä tai sähköllä vuoden, tai ajamalla 65 000 kilometriä energiatehokkaalla pikkuautolla. Tuotan enemmän päästöjä, kuin keskivertointialainen päästelee kuudessa-seitsemässä vuodessa, yli neljä kertaa määrän, jonka saisin kestävän päästötason saavuttamiseksi tuottaa koko vuoden aikana.

Lentäminen onkin pahin ilmastoteko, minkä yksilötasolla voi tehdä. Siksi omatuntoni ei ole sallinut minun lentää enää kymmeneen vuoteen mitään yksityisiä matkojani. Paitsi sen yhden kerran, kun voitimme silloisen poikaystäväni kanssa arpajaismatkan Wieniin.

Työmatkoilla lentämistä ei voi aina välttää – niin kuin esimerkiksi nyt. Euroopan reissut taitan pääsääntöisesti junalla www.bahn.de, bussilla www.eurolines.com ja lautalla http://www.superfast.com. Helsingistä pääsee kahdessa päivässä maitse Espanjaan tai Italiaan, ja Saksaan pääsee jo yhdessä vuorokaudessa. Tänne olisi kuitenkin kestänyt maitse liian kauan.

Lentäminen tietysti houkuttaa, koska se on niin halpaa. Lentoliikenne on onnistunut pysyttelemään kaikkien kansainvälisten päästörajoitusten ulkopuolella, junailemaan polttoaineelleen verovapauden ja järjestelemään muita tukimuotoja. Siksi saastuttaja ei todellakaan tällä hetkellä maksa. Lentoliikenteen päästöt ovatkin kasvaneet nopeammin kuin minkään muun alan päästöt. Alan osuus globaaleista päästöistä on nyt jo 4-9 %, ja kasvun ennustetaan jatkuvan rajuna.

Euroopan unioni on onneksi herännyt asiaan ja valmistelee lentoliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppaan vuonna 2011. Greenpeace vaatii lentoliikenteen päästöjen sisällyttämistä myös Kioton pöytäkirjan jatkosopimukseen.

IPCC:n tuoreen arvion mukaan mittavien päästövähennysten aikaansaamiseksi päästöoikeuden hinnan pitää nousta jopa 70 euroon vuonna 2030. Jos lentoliikenteen päästöjä ei saada paremmalla tekniikalla tai uusilla polttoaineilla siihen mennessä vähennettyä, tulisi minun Balin lipuilleni 420 euroa lisää hintaa 560 euroa lisää hintaa. Antaapa tulla vaan, jos se auttaa rajoittamaan päästöt kestävälle tasolle.

Suomi on joka tapauksessa mukava matkailumaa. Onko mitään kauniimpaa, kuin esimerkiksi Ahvenanmaan saaristo kesäisin, tai Punkaharjun upeat järvimaisemat? Niitä pääsee ihailemaan vaikka polkupyörällä. Toisaalta mitä kalliimmaksi saastuttamisen hinta nousee, sitä suurempi mielenkiinto nykyisillä saastuttavien palvelujen tuottajilla on kehittää vaihtoehtoisia, ilmastoystävällisiä tapoja tuottaa sama palvelu.

Jos kuitenkin joudut lentämään, käy tukemassa ilmastokampanjointia esimerkiksi www.maanystavat.fi/lentomaksu, tai kompensoimalla päästösi www.atmosfair.de.

Kaisa Kosonen