16. huhtikuuta 2013

Hiilitonnin päästeleminen ilmakehään maksaa nyt Euroopassa vähemmän kuin hampurilainen.

 

Europarlamentti ajoi tänään EU:n ilmastopolitiikan kriisiin kaatamalla päästökaupan välttämättömän korjausliikkeen. Päästöoikeuden hinta romahti välittömästi uuteen kaikkien aikojen minimiin. Saastuttaminen on nyt Euroopassa ilmaista ja päästökauppa on menettänyt ohjausvaikutuksensa. Samalla lähetettiin muulle maailmalle erittäin huono viesti.

Paria tuntia äänestyksen jälkeen tyytyväinen Elinkeinoelämän keskusliiton lobbari Kati Ruohomaki peräänkuulutti vasemmistoliiton ilmastolakiseminaarissa kaikkia sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Valitettavasti EK:n ja hengenheimolaisten lobbaus vei maailman taas askeleen kauemmas ilmastosopimuksesta.

Suomessa yleisesti toisellaan väitettä, että ei täällä voi tai pidä mitään tehdä koska kiinalaiset/amerikkalaiset/jotkut muut kuitenkin saastuttavat enemmän. Todellisuus on toinen. Omaan napaansa tuijottavan Euroopan ulkopuolella tapahtuu paljon. Ei tietenkään vielä riittävästi, mutta hiilivoiman loputon lisääminen on harvassa paikassa enää itsestäänselvyys.

Kiinassa ja Australiassa otetaan askeleita, jotta hiilelle saataisiin hinta. Yhdysvalloissa ympäristövaatimukset, energiatehokkuus, uusiutuva energia, hiilivoiman vastainen liike ja liuskekaasubuumi ovat johtaneet suoranaiseen hiilivoiman alasajoon. Muutamat osavaltiot ovat myös virittelemässä päästökauppaa.

Greenpeace Internationalin energiakampanjoitsija Lauri Myllyvirta kirjoittaa blogissaan mainiosti, kuinka hiilihankkeita on viime aikoina kaadettu ympäri maailmaa.

Juuri, kun ilmastopolitiikka on ympäri maailmaa ottamassa varovaisia myönteisiä askeleita, eurooppalaiset poliitikot pettävät. Päästökaupan uskottavuuden ja ohjausvaikutuksen romahtaminen lähettävät muulle maailmalle erittäin vaarallisen signaalin: Eurooppa ei ole sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan.

On hyvin vaikea ottaa tosissaan EK:n väitteitä siitä, että he tavoittelevat kansainvälisen ilmastosopimuksen syntyä, kun he omalla toiminnallaan heittävät kapuloita kansainvälisen ilmastopolitiikan muutenkin rampoihin rattaisiin. Onneksi teollisuuden keskusjärjestöt eivät enää edusta koko elinkeinoelämää. Lukuisa joukko yrityksiä otti kantaa päästökaupan korjaamisen puolesta. Nyt on entistä tärkeämpää saada nämä äänet kuuluviin.

TAPIO LAAKSO

PS. Tutustu Greenpeacen enegiavallankumoukseen