Rakastan talvea, pakkasta, lunta ja jäätä”, kirjoitti Sini Saarela syyskuussa lähtiessään osoittamaan mieltä arktista öljynporausta vastaan Petšoranmerellä. “Kaikkea tätä uhkaavat öljyfirmojen poraussuunnitelmat, arktisen merijään sulaminen ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen”, Sini jatkoi blogissaan ”Paluu Prirazlomnajalle”.

Päivää myöhemmin aseistautunut Venäjän rannikkovartiosto valtasi Greenpeacen aluksen ja aktivistit päätyivät murmanskilaiseen vankilaan niskassaan absurdit syytteet merirosvoudesta ja uhka vuosien vankeudesta.

Seurasi ennennäkemätön kansainvälinen solidaarisuuden aalto mielenosoittajien vapauttamiseksi ja heidän tavoitteidensa tukemiseksi. Mielipidevaikuttajia presidenteistä Nobelin rauhanpalkinnon voittajiin, kuuluisiin ihmisoikeustaistelijoihin sekä musiikin ja elokuvamaailman megajulkkiksiin vetosi aktivistien vapauttamiseksi. Yli 2,6 miljoonaa ihmistä eri puolilta maailmaa lähetti vetoomuksia Venäjän suurlähetystöjen kautta. Marraskuussa kansainvälinen merioikeus määräsi Venäjän vapauttamaan Arctic Sunrise -aluksen ja sillä olleet aktivistit. Venäjä ei vastannut merioikeuden päätökseen, mutta vapautti aktivistit myöhemmin duuman hyväksymän armahduslain puitteissa.

Kun Sini perjantaina lopulta palasi Suomeen, oli vastassa lumeton ja lämmin talvi. Samaan aikaan Petšoranmerellä Gazprom on tuottanut ensimmäiset tynnyrit kaupallista öljyä lautalla, johon mielenosoitus kohdistui. ”Taistelu Arktiksesta ei ole ohi”, olikin Sinin ensikommentti toimittajille.

Oliko mielenosoitus siis epäonnistunut ja turha?

Ei. Siemen arktisen öljyryntäyksen pysäyttämiseksi on kylvetty. Etäinen Arktis on tullut lähelle, öljynporauksen riskit tiedostetaan nyt ympäri maailman paljon laajemmin kuin aiemmin, sen ”välttämättömyyttä” ja taloudellista mielekkyyttä kyseenalaistetaan - myös Suomen osalta.

Hanke, jota mielenosoittajamme vastustivat, ei ole mikä tahansa hanke. Gazprom aloitti nyt ensimmäisenä maailmassa kaupallisen öljynporauksen talvisin jäätyvällä merialueella. Tavoitteemme on, että se jää myös viimeiseksi. Arktis-kampanjamme ei kohdistukaan pelkästään Venäjään tai Gazpromiin. Shell, joka myös on yrittänyt aloittaa arktisen öljynporauksen, nimesi Greenpeacen ”Save the Arctic” –kampanjan toimintansa haasteeksi jo ennen Gazprom-jupakkaa. Nyt, kun arktisen öljynporauksen ongelmat ovat saaneet laajaa kansainvälistä julkisuutta, ovat Shellinkin tulevat hankkeet ja ongelmat entistä isomman suurennuslasin alla.

Elämme Arktiksen suojelun ja ilmastonmuutoksen kannalta kriittisiä aikoja. Vuosi 2013 jää mieleen sekä pelottavista että inspiroivista käänteistä.

Vuoden 2013 aallonpohjia:

  1. Ihmiskunta rikkoi uuden pelottavan ilmastoennätyksen. Toukokuussa tutkijat ilmoittivat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ylittäneen 400 miljoonasosan (ppm) rajan ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa. ”Pelottavaa”, tiivisti pitoisuuksia mittaava Ralph Keeling.
  2. Johtavat ilmastotutkijat varoittivat jälleen dramaattisista muutoksista, erityisesti arktisilla alueilla. Pähkinänkuoressa IPCC-raportin viesti oli sama kuin Arktis-mielenosoittajilla: ilmastonmuutos etenee hälyttävää vauhtia ja katastrofaaliset seuraukset on vältettävissä vain, jos päästöjä leikataan nopeasti ja valtaosa tunnetuista öljy-, hiili- ja kaasuvarannoista jätetään maahan.
  3. Hirviömäinen taifuuni Hayan jatkoi ääri-ilmiöiden sarjaa. Vuosi alkoi Australian rajuilla ennätyshelteillä, jatkui Keski-Euroopan rankkasateilla ja massiivisilla tulvilla ja kärjistyi Filippiinien hirmumyrsky Hayaniin, joka tappoi tuhansia ja ajoi miljoonia kodeistaan. Maailman ilmatieteen järjestö arvioi ilmastonmuutoksen tekevän taifuuneista entistä tuhoisampia. Sen mukaan 2001-2010 oli ”äärimmäisten sääilmiöiden vuosikymmen”, mittaushistorian lämpimin, ja vuosi 2013 jatkoi trendiä.
  4. Kansalaisjärjestöt marssivat ulos YK:n ilmastoneuvotteluista, kun kuilu todellisuuden ja etananvauhdilla etenevien neuvottelujen välillä kasvoi liian suureksi.

Vuoden 2013 valopilkkuja:

  1. Kiina, maailman suurin saastuttaja, suitsii päästöjään uusin keinoin. Kiinan hallituksen syyskuussa julkistama ilmansaasteohjelma voi merkitä dramaattista käännettä kivihiilen käytön trendeissä. Hyviin uutisiin kuuluu myös alueellinen päästökauppa.
  2. Uusiutuvan energian läpimurto jatkui. Tuuli- ja aurinkoenergia ovat taloudellisesti yhä houkuttelevampia haastajia likaiselle energiantuotannolle. Vaikka globaalisti uusiutuvien osuus on yhä vaatimaton, kasvu on nopeaa ja läpimurto on tapahtunut odotettua nopeammin.
  3. Kivihiilen ja öljyn "voittokulku" yskii. Jotkut analyytikot povaavat kivihiilelle jo lopun alkua. Kivihiilen käytön kasvu voikin taittua huomattavasti oletettua aiemmin ja jopa öljyn kulutuspiikki saattaa olla näkyvillä. Vuonna 2013 monen keskeisen rahoituslaitoksen lainahanat sulkeutuivat hiilelle.
  4. Sijoittajat ovat alkaneet herätä omaan vastuuseensa ja ilmastonmuutoksen taloudellisiin realitteihin, vaatien energiayhtiöiltä ilmastonmuutoksen riskiarvioita. Sijoittajiin kohdistuva divestment-kampanjointi sijoitusten vetämiseksi pois fossiilisilta polttoaineilta sai vuonna 2013 lisää tulta alleen ja kasvaa parhaillaan nopeammin kuin mikään aiempi vastaava kampanja.

Toivoa siis on.

Kaikkien näiden positiivisten trendien taustalla on kansalaisten aktiivinen kampanjointi puhtaamman energiatulevaisuuden puolesta. Ihmiset välittävät, eivätkä halua katsoa vaan vierestä, minkä myös Arktis-kampanja on osoittanut. Jo yli 5 miljoonaa ihmistä eri puolilta maailmaa on liittynyt kampanjan tukijoihin.

Vuonna 2014 kampanjointi Arktiksen suojelemiseksi ja puhtaan energian vallankumouksen edistämiseksi jatkuu entistäkin tarmokkaampana. Toivottavasti olet mukana. Niitä, joita Greenpeacen käyttämät keinot (joista mielenosoitukset on vain se näkyvin osa) eivät miellytä, kannustamme keksimään parempia, sillä kaikki keinot ovat nyt tarpeen!

Hyvää uutta vuotta!

Kaisa Kosonen