Kiinan lainehtivat myrkkyjoet

Erikoisartikkeli - toukokuu 17, 2011
Kiinan tekstiiliteollisuus on ollut merkittävä tekijä maan kavutessa maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nopea kehitys on kuitenkin käynyt kalliiksi. Useissa joissa on havaittu suuria määriä raskasmetalleja ja vaarallisia ympäristömyrkkyjä. Niin ikään Keltainenjoki on pahasti saastunut. Mikäli asiassa ei toimita heti, tärkeät juomavesilähteet ovat vaarassa tuhoutua pitkiksikin ajoiksi.

Tekstiilitehdas Guangdongin maakunnassa.

Köyhät kalastajat, kuten Xie Chunlin ja hänen perheensä, ovat riippuvaisia Keltaisestajoesta päivittäisen pesu-, ruoanvalmistus- ja juomaveden lähteenä. He eivät ole yksin – Keltainenjoki tarjoaa elannon jopa 400 miljoonalle ihmiselle, minkä lisäksi 186 kaupunkia ottaa siitä juomavetensä. Xie Chunlin asuu Li-joen rannalla, joka on Keltaisenjoen sivuhaara. Joen vesi on jo muutaman vuoden ajan ollut likaisenväristä ja haissut pahalta. Joessa uineet kärsivät jatkuvasti kutisevasta ihottumasta. Niinpä Xie Chunlin noutaa päivittäiset vesilitransa moottoriveneellään kaukaa Keltaiseltajoelta. Onko maan kansallissymbolin vesi kuitenkaan sen parempaa?

– Greenpeace on pitkään ollut huolissaan Kiinan vesien saastumisesta. Meneillään on sama ilmiö kuin 25 vuotta sitten Euroopassa, jolloin myrkkyjä valui Reiniin ja Tonavaan, Greenpeacen Tanskan toimistossa työskentelevä Erik Albertsen sanoo.

Euroopan vesistöt kaloineen myrkyttyivät. Sitten saasteongelma ratkaistiin siirtämällä tehtaat Aasiaan, joka vuorostaan otti viestikapulan kannettavakseen. Ennen kaikkea sen nappasi Kiina, joka viimeisten vuosikymmenten aikana on kasvanut taloudelliseksi suurvallaksi. Maa on nykyään kukoistava muotialan tavarantoimittaja, jossa on käsittämätön määrä vaatetehtaita. Joissakin tapauksissa kokonaiset kaupungit keskittyvät vaate- ja asustetuotantoon kengistä rintaliiveihin ja takkeihin. Yksi esimerkki on Xintang – farkkupääkaupunki – jossa tuotetaan vuosittain yli 250 miljoonat farkut.

Farkkutehtaan jätevettä Xintangissa.

Raskasmetallipitoiset kalat

Kaksi vuotta sitten Greenpeacen toimisto Kiinassa päätti tarttua ongelmaan. Ensiksi oli kartoitettava ympäristötuhon laajuus. Viime syksynä julkaistiin Swimming in Chemicals -raportti, jonka sisältämät tulokset olivat järkyttäviä. Raportti perustuu kokeisiin, joita on tehty eri puolilla Keltaistajokea ja niin kutsutulla Helmijoen suiston alueella. Kahden tavallisen ruokakalan, karpin ja merikissan, analysointi antoi tutkimusryhmälle hyvän kuvan siitä, mitä aineita ihmisiin ja eläimiin joutuu. Kokeissa löytyi suuria määriä raskasmetalleja, kuten kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa. Näiden lisäksi tutkimuksissa löydettiin myös alkyylifenoleja ja perfluorattuja yhdisteitä. Kaikkia näitä aineita käytetään kiinalaisessa vaateteollisuudessa, ja ne tunnetaan myös hormonitoimintaa häiritsevinä, hajoamattomina aineina. Siksi ne ovatkin kiellettyjä tai ne ollaan kieltämässä Euroopassa.

– Myrkyille altistuvat erityisesti köyhät ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa pullotettua vettä tai valita mistä kalansa hankkivat. He ovat täysin riippuvaisia joen antimista ja joutuvat jatkossakin käyttämään saastunutta vettä.

Kyse on kuitenkin myös tehtaiden työntekijöistä. Suojatoimet ovat lähes olemattomia ja useat työntekijät käsittelevät päivittäin vaarallisia kemikaaleja vailla minkäänlaisia suojavarusteita. Nämä kemikaalit ovat erityisen vaarallisia sillä ne eivät hajoa, vaan kerääntyvät elimistöön, ajan mittaan kuormittuvat ja voivat näin aiheuttaa erilaisia sairauksia. Eräät tutkimukset osoittavat muun muassa näiden ympäristömyrkkyjen yhteyden steriiliyteen.

– Kemianteollisuus on onnistunut hienosti vakuuttamaan yhteiskunnan kemikaalien välttämättömyydestä. Hyvin usein voisimme kuitenkin käyttää ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja kehitystä hidastamatta, Erik Albertsen toteaa.

 

Öljyvuodon siivoamista Dalianiassa.

Onko jo liian myöhäistä?

Jotta tämä tuho voitaisiin pysäyttää, on säädettävä lakeja ja asetuksia, joissa ympäristöön kiinnitetään huomiota. Erik Albertsen kertoo, että hänen kiinalaiset kollegansa ovat havainneet viranomaisten vähitellen ymmärtävän ongelman laajuuden. Tuotantoketju on kuitenkin monimutkainen ja ympäristötietoisuus vähäistä, mutta olemassa on myös jo Euroopassa käytettyjä ratkaisuja.

– Emme halua Kiinan toistavan virheitämme. Toivomme sen sijaan, että Kiina hyödyntäisi jo olemassa olevaa ympäristöystävällistä tekniikkaa. Työmme on paljolti sitä, että kerromme erilaisista ratkaisuista paikan päällä ja huolehdimme, että kiinalaiset viranomaiset tietävät ratkaisuvaihtoehdoista ja kenties innostuvat niistä.

Työ on jo täydessä vauhdissa. Greenpeace kerää jatkuvasti tietoja olemassa olevista ympäristöystävällisistä vaihtoehdoista samalla kun kiinalaisille kerrotaan Euroopan maiden kokemuksia kemikaalilainsäädännön tiukentamisesta. Keltaisenjoen ja Helmijoen suistojen päästöt nostavat esiin kysymyksen juomaveden saatavuudesta, josta on ilmastonmuutoksen takia tulossa entistä ongelmallisempi aihe. Millään maalla, eikä varsinkaan Kiinalla, ole varaa saastuttaa vettä ja tehdä siitä käyttökelvotonta nykyisille tai jopa tuleville sukupolville. Erik Albertsen on kuitenkin toiveikas.

– Kiinalaiset ovat erittäin kunnianhimoisia. He ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet pystyvänsä helposti muuttamaan tuotantoaan erilaisten tavoitteiden mukaiseksi. Sen vuoksi uskon heidän kykenevän tarvittaviin muutoksiin, mikäli tahtoa siihen löytyy.

Kiinan ympäristöön vaikuttaminen

Greenpeace on ollut Kiinassa vuodesta 1997 ja sillä on nykyisin toimistot Hongkongissa, Pekingissä sekä Taipeissa. Kaikkiaan 20 henkilöä keskittyy jokien saastuttamisen torjuntatyöhön. Koska Kiina ei ole demokratia, väkivallaton suora toiminta ei ole sallittua, eikä järjestötyölle saa kerätä varoja. Greenpeace ei myöskään saa julkaista raportteja antamatta niitä ensin viranomaisten hyväksyttäviksi. Greenpeace on tehnyt ahkerasti töitä ansaitakseen viranomaisten luottamuksen, ja tämä on myös johtanut tuloksiin: Swimming in Chemicals -raportti hyväksyttiin välittömästi. Nykyään raporttia luetaan ympäri Kiinaa.