Niiden reilun kymmenen vuoden ajan, jolloin geneettisesti muunneltuja organismeja (GMO) on viljelty kaupallisesti, olemme saaneet todistaa kokonaan uusia ongelmia ympäristön ja maanviljelyn suhteen – myrkkyjä erittäviä kasveja, torjunta-aineiden lisääntynyttä määrää sekä muunneltujen geenien leviämistä villeihin kasveihin.
GMO on kehitetty teollistuneimmille ja kemikaaleista riippuvaisimmille viljelyksille. Päämääränä on ollut ja on yhä kemikaaliyritysten taloudellinen voitto sitomalla viljelijät käyttämään juuri heidän siemenviljaansa ja torjunta-aineitaan.
Kaupallista viljelyä dominoi neljä viljelyskasvia: soija, maissi, puuvilla sekä rapsi. Toistaiseksi näitä kasveja on geneettisesti muunneltu kahdella eri tavalla: joko ne kestävät torjunta-aineita tai sitten ne tuottavat hyönteismyrkkyjä.
Useimmat GMO-kasvit kestävät yrityksen omia torjunta-aineita – tämä koskee ensisijaisesti soijaa ja rapsia. Tästä johtuen maanviljelijät peltonsa kyntämisen sijasta käyttävät suuria määriä torjunta-aineita, jotka käytännössä tappavat kaiken paitsi geenimanipuloidun kasvin. Saman torjunta-aineen toistuva käyttö kehittää nopeasti kasvien vastustuskykyä, ja silloin tarvitaan jo enemmän ja vahvempia kemikaaleja rikkakasvien torjumiseksi.
Toinen ongelma on, että jotkut vastustuskykyisiksi geenimanipuloidut kasvit voivat risteytyä lähisukulaistensa kanssa, joista tulee myös vastustuskykyisiä torjunta-aineille. Toisaalta biologinen monimuotoisuus kärsii siitä, että jotkut torjunta-aineet, esimerkiksi glyfosaatti, tappavat kaikki kasvit paitsi juuri sen, jota on muunneltu. Tämä vaikuttaa esimerkiksi lintuihin, jotka elättävät itsensä rikkaruohojen siemenillä. Kun yhtä lajia koetellaan, vaikutukset leviävät koko ekosysteemiin.
Myrkyt ja leviäminen
Toiseen GMO-ryhmään kuuluviin kasveihin, etenkin maissiin ja puuvillaan, on lisätty Bt-bakteeri. Tämä bakteeri saa kasvit tuottamaan myrkkyä, joka suojaa niitä hyönteisten hyökkäyksiltä. Ongelmaksi on muodostunut se, että hyönteismyrkky tappaa myös kaikki muut hyönteiset, ei ainoastaan kasveille haitallisia hyönteisiä. Toinen ongelma on, että myrkky erittyy juurien kautta maaperään ja voi näin vaikuttaa maan mikro-organismeihin – jotka ovat elinvoimaisen maanviljelyn perusedellytys. Tuhohyönteiset voivat myös kehittää vastustuskyvyn myrkkyä kohtaan, ja silloin pelloille täytyy ruiskuttaa yhä vahvempia valmisteita.
Lisäksi leviämisen riski tuottaa ongelmia. Kun geneettisesti muunneltuja organismeja pääsee luontoon, siitepöly ja siemenet voivat levitä tuulen, lintujen, hyönteisten ja ihmisten mukana. GMO-perimäiset kasvit voivat syrjäyttää luonnollisia lajeja, siirtää geeninsä toisille lajeille tai luoda uusia risteytyksiä, joiden ominaisuudet ovat tuntemattomia.
Greenpeace ja
Genewatch UK ovat koonneet
rekisterin GMO-kasvien leviämisestä.