GMO kehitysmaissa

Joskus geenimanipulaatiosta puhutaan ikään kuin se olisi ratkaisu maailman nälänhätään. Nälänhädän ei tunnusteta johtuvan siitä, että maailman resurssit ja valta ovat suhteellisen pienen eliitin käsissä, vaan ihmisten väitetään näkevän nälkää siksi, ettei maailmassa ole tarpeeksi ruokaa.

GMO-viljelyskasvien käyttöä hallinnoi patenttien avulla vain muutama kemikaaliyritys, joten nälänhätä voi itse asiassa pahentua geneettisen muuntelun johdosta. Viljelijöitä pakotetaan ostamaan uutta siemenviljaa joka vuosi sen sijaan, että siemenvilja otettaisiin sadon ylijäämästä, kuten on ollut tapana tehdä tuhansia vuosia. Tällä tavalla vaarannetaan tulevien sukupolvien ravinnonsaanti.
Lisäksi valtaosa kaupallisista GMO-kasveista on tarkoitettu tuottamaan eläinrehua vietäväksi rikkaisiin maihin. Tästä johtuen Argentiinan kaltaiset maat luopuvat vähitellen kotimaisesta ruoantuotannosta ja siirtyvät vientirehun viljelyyn.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan tuotamme tällä hetkellä puolitoista kertaa sen määrän ruokaa, joka tarvittaisiin koko maailman tarpeiden tyydyttämiseen. Esimerkkinä voidaan mainita, että Etiopian vuoden 1984 nälkäkriisin ollessa pahimmillaan maassa viljeltiin rapsia, pellavansiemeniä ja puuvillaa ensiluokkaisilla viljelysmailla. Nämä tuotteet vietiin Euroopan maihin. Etiopian vientituotteisiin kuuluivat myös kahvi, liha, hedelmät ja vihannekset. Toinen esimerkki on Etelä-Amerikka, jossa ruoan saatavuus henkeä kohti kasvoi 8 prosentilla vuosien 1970 ja 1990 välisenä aikana, samaan aikaan kun nälkää näkevien ihmisten lukumäärä nousi 19 prosentilla.

Maanviljelijöiden itsemurhat yleistyneet

Suuri osa geenitekniikan markkinoinnista on keskittynyt tulevien etujen ympärille. Unelmat korkeasta tuotosta vaikuttavat kuitenkin epärealistisilta. Geenimuunneltujen viljelyskasvien epävarmuus on monessa tapauksessa johtanut katoon. Jotkut kasvit, kuten Bt-puuvilla, on kehitetty pohjoisamerikkalaisia olosuhteita varten, mutta niitä myydään myös Intian kaltaisiin maihin.

Suuret biotekniikkayritykset yrittävät WTO:n ja Yhdysvaltojen avulla pakottaa kehitysmaita siirtymään geenimuunneltujen kasvien viljelyyn, ottamatta huomioon eri maiden omia etuja. Silloin yritykset tekevät suuria voittoja lisenssien ansiosta, samaan aikaan kun pienimuotoinen maatalous häviää kokonaan. Tätä politiikkaa vastustaviin maihin kohdistetaan rankaisutoimenpiteitä.

Amerikkalainen suuryritys Monsanto lobbaa väsymättä saadakseen köyhät maanviljelijät ostamaan sen tuotteita. Yritys lähettää edustajiaan pikkukyliin markkinoimaan siemeniään. Maanviljelijöille luvataan korkea tuotto, vähemmän torjunta-aineiden käyttöä ja siten pienempiä kustannuksia. Moni viljelijä on luopunut perinteisistä viljelyksistään ja ostanut Monsanton patentoituja ja kalliimpia geneettisesti muunneltuja siemeniä. Tuotto ei tosin ole osoittautunut niin korkeaksi kuin mitä yrityksen lupauksista olisi voinut päätellä. Monessa tapauksessa viljelijä ei ole saanut satoa ollenkaan, eikä torjunta-aineista luopuminen ole ollut mahdollista. Koska viljelijöiden täytyy ostaa siemenviljaa vuosittain, ainoa ratkaisu on ollut ottaa pankkilainaa, jota ei ole kyetty maksamaan takaisin. Velkataakka on 25 000 intialaisen maanviljelijän kohdalla osoittautunut niin raskaaksi, että viimeinen ratkaisu on ollut itsemurha.