Liikakalastus

Yli 70% kalastuksen kohteena olevista kalakannoista maailman merissä on biologisesti kestämättömässä tilassa. Teknologinen kehitys, tuhoisat ja valikoimattomat kalastustekniikat, kannattamattomien kalastusmuotojen tukeminen julkisin varoin ja välinpitämättömyys tieteellisiä suosituksia kohtaan ovat kaikki johtaneet siihen, että kalakantamme ovat nyt hälyttävässä tilassa.

Liikakalastuksella on ollut mittaamattoman suuret vaikutukset merien ekosysteemeille ja niiden toiminnoille. Intensiivinen kalastus on jatkunut jo niin pitkään, että emme enää edes tiedä millaiset meremme olivat ennen kalastuksen räjähdysmäistä kasvua toisen maailman sodan jälkeen. Greenpeace työskentelee kestävällä pohjalla olevan kalastuksen eteen suojellakseen niin meriämme kuin niistä riippuvia yhteisöjä.

Kalastuksen haittavaikukset eivät koske vain itse kohdelajeja, vaan myös muita lajeja, jotka jäävät pyydyksiin. Nämä niin kutsutut sivusaaliit ovat lintuja, merinisäkkäitä, ei haluttuja lajeja tai alamittaisia kaloja sekä pohjaeläimiä. Lähes neljäsosa maailman kalansaaliista heitetään kuolleena takasin mereen.

Teknologian kasvun myötä nykypäivän kalastusalukset ovat voimakkaita. Ne pystyvät käsittelemään suunnattoman suuria verkkoja sekä kalastamaan tuhansien metrien syvyyksissä. Niiden uusimmat teknologian sovellutukset pystyvät etsimään viimeisimmätkin kalaparvet. Suurimmat laivat sisältävät myös jalostus- ja pakkausyksiköitä, jotka mahdollistavat sen, että laivueet voivat olla pitkään merellä käymättä välillä maissa ja näin saalistaa tehokkaammin. Kaloilla ei yksinkertaisesti ole enää pakopaikkoja merissämme!

Kalastuksen kontrollointi ei ole riittävää, kalakannat ovat heikossa kunnossa ja meriekosysteemeille koituvaa tuhoa ei huomioida riittävästi, jos ollenkaan. Kun otetaan vielä huomioon meriympäristön huonontuminen ja tärkeiden alueiden, kuten kutupaikkojen tuhoutuminen sekä ympäristömyrkyt ja ilmaston lämpeneminen on selvää, että useimmat taloudellisesti hyödynnetyt kalakannat ovat uhattuina. Monet tutkijat painottavat, että nimenomaan liikakalastus on pääsyyllinen kantojen laskuun (esim. Itämeren turska ja lohi) ja myös suurin este kantojen toipumiselle.