Valaanpyynti

Sivu - tammikuu 3, 2011
Vuosikymmenien suojelusta huolimatta monen valaslajin tulevaisuus on edelleenkin epävarma. Teurastus jatkuu edelleen antaen harhakuvan valaanpyynnin tieteellisistä tarkoitusperistä.

 Tilastot puhuvat puolestaan. Alle prosentti Antarktiksen alkuperäisistä sinivalaista on elossa, vaikka ne julistettiin rauhoitetuksi 40 vuotta sitten. Jotkut valaskannat toipuvat, toiset eivät. Ainoastaan yksi lajeista, itäisen Tyynenmeren harmaavalas, näyttää toipuneen. Toisaalta sen lähisukulainen, läntisen Tyynenmeren harmaavalas, on maailman uhanalaisin valas. Niitä on jäljellä ainoastaan noin sata yksilöä.

Vuonna 2003 Steve Palumbi Stanfordin yliopistosta Yhdysvalloista kollegoineen käytti DNA-testejä apuna laskelmissa, joissa todettiin, että ryhävalaita on mahdollisesti ollut jopa 1,5 miljoonaa ennen kaupallisen valaanpyynnin alkamista 1800-luvulla. Tämä osoittaa virhemarginaalin suuruuden, sillä kansainvälinen valaanpyyntikomissio IWC on hyväksynyt arvion 100 000 ryhävalaasta, joka perustuu 1800-luvun valaanpyyntitilastoihin. Ryhävalaiden lukumäärän arvioidaan nykyisin olevan noin 20 000.

Japanin edustajat IWC:ssä vetoavat usein vuodelta 1990 peräisin olevaan arvioon, jonka mukaan Antarktiksen alueen lahtivalaskannan koko olisi 760 000 valasta. IWC tosin otti vuonna 2000 etäisyyttä tähän arvioon, kun uudet tutkimukset osoittivat lahtivalaiden kannan olevan noin puolet edellisestä arviosta. IWC:n tutkijat eivät ymmärrä syitä tähän, eivätkä ole vieläkään sopineet uudesta arviosta.

Valaanpyynti ei ole ainoa valaisiin kohdistuva uhka. Ihmisen vaikutus mereen on muuttunut perinpohjaisesti viimeisten 50 vuoden aikana. Teollinen kalastus uhkaa valaiden ruuansaantia sekä altistaa ne riskille jäädä kiinni verkkoihin. Odotukset valaskantojen toipumisesta perustuvat kuitenkin virheelliseen olettamukseen, että maailman meret ovat yhtä turvallisia valaille kuin ne olivat ennen kaupallisen valaanpyynnin aloittamista.

Valaat ovat nisäkkäitä ja luokitellaan lahkoon Cetacea. Kaloista poiketen ne ovat tasalämpöisiä, hengittävät keuhkoilla ja synnyttävät eläviä poikasia. Tutkijat uskovat niiden kehittyneen maanpäällisistä nelijalkaisista nisäkkäistä, jotka ovat nyt sopeutuneet täydellisesti vedenalaiseen elämään. Valaat ovat hankalia tutkittavia, sillä ne elävät pitkään, lisääntyvät hitaasti ja elävät laajoilla merialueilla.

Valaiden tämänhetkisen lukumäärän laskeminen on vaikeaa, ja muutokset kannoissa tapahtuvat hyvin hitaasti. Tästä syystä vain muutamia vuosia kestävissä tutkimuksissa on mahdotonta sanoa kasvavatko vai pienenevätkö kannat. Joidenkin valaskantojen suuruudesta on vain karkeita arvioita ja virhemarginaali on usein suuri – 50 prosenttia jompaan kumpaan suuntaan.

Aiheet