Tonnikala

Sivu - maaliskuu 19, 2013
Tonnikala on yksi maailman suosituimmista kaloista ja tärkeä osa miljoonien ihmisten ruokavaliota ympäri maailmaa. Sen lisäksi tonnikala on myös ylellisen japanilaisen sashimi-bisneksen ydin. Viisi yleisintä kaupallisesti hyödynnettyä tonnikalalajia ovat boniitti, keltaevätonnikala, isosilmätonnikala, valkotonnikala ja sinievätonnikala.

19. maaliskuuta 2013

Tonnikalaa Taiwanissa Kaoshiungissa Dong Gangin kalamarkkinoilla vuoden 2012 lokakuussa. © Alex Hofford / Greenpeace


Tonnikalat voivat uida tuhansia kilometrejä elämänsä aikana. Tonnikaloille on tyypillistä vaeltaa pitkiä matkoja ja jotkin lajit kulkevat Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja takaisin useita kertoja vuodessa. Suuresta koostaan huolimatta sinievätonnikala voi kiihdyttää nopeammin kuin Porche ja uintinopeus voi olla jopa 43 mailia tunnissa. Keltaevätonnikalan tiedetään kulkeneen Tyynenmeren halki Amerikasta aina Japanin rannikolle saakka ja isosilmätonnikalan tiedetään puolestaan sukeltaneen 250 metriä alle minuutissa.

Tonnikalat liemessä

Tonnikalakanta on pulassa maailmanlaajuisesti. Joka vuosi yhä useammat laivat jahtaavat alati pienenevää tonnikalapopulaatiota. Kalaa ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi vastaamaan maailman kyltymättömään tonnikalan himoon. Hillitön liikakalastus ja tonnikalan ryöstökalastus ovat tehneet kerran niin runsaslukuisen kalalajin löytämisestä yhä vaikeampaa.

Isosilmä- ja keltaeväkannat hyödynnetään liiaksi asti. Lajit ovat nyt todellisissa vaikeuksissa Tyynenmeren keski- ja länsiosissa, vaikka vielä muutamia vuosia sitten tilanne oli suhteellisen hyvä. Arvokkaimman tonnikalalajin, sinievätonnikalan kanta on myös romahduksen partaalla. Greenpeacen mukaan vuonna 1999 Välimeren sinievätonnikalakanta oli vähentynyt 80 prosentilla.

Tilanne on yhä pahenemaan päin. Edistyneempi teknologia on tuonut mukanaan yhä suurempia laivoja. Ja yksi tällainen alus voi saada kahdessa päivässä yhtä suuren saaliin kuin mitä kokonainen maa saattoi saada ennen vuodessa. Tonnikalan kasvatuksen lisääminen vain pahentaa asiaa.

Tonnikalan todellinen hinta

Tonnikalalajeista määrällisesti eniten kalastetaan boniittia, joka on yleisin säilykepurkin täyte. Vaikka boniitti ei olekaan vielä ylikalastettu, samaan malliin jatkuva kalastus aiheuttaisi lopulta lajin katoamisen. Boniitin pyytämiseen tarkoitettuihin verkkoihin jää usein myös nuoria keltaevä- ja isosilmätonnikaloja, siten pyytäminen vaarantaa myös muiden tonnikalalajien tulevaisuuden. Boniittia kaupallisesti arvokkaampi laji, keltaevä, kattaa 35 prosenttia koko maailman tonnikalasaaliista. Sinievä edustaa vain 1,5 prosenttia, mutta sen arvo on tähtitieteellinen. Vuonna 2001 yksittäinen sinievätonnikala myytiin Japanissa ennätyksellisesti 173 600 Amerikan dollarilla.

Myös lukuisat muut meren elävät kärsivät tonnikalan kalastuksesta. Vuosittain kuolee 100 miljoonaa haita ja kymmeniä tuhansia kilpikonnia tonnikalan pyynnin seurauksena aiheuttaen samalla tuhoa koko meren ekosysteemille.

Ryöstökalastus rehottaa varakkaiden kalastusyritysten viedessä tonnikalat maailman köyhimpiin kuuluvien ihmisten lautasilta. Myös lailliset kalastusyritykset ovat omalla tavallaan osallisina ryöstöön. Sopimukset, joita kalastusvaltiot ja rikkaat monikansalliset yritykset tekevät köyhien rannikkovaltioiden kanssa päästäkseen kalastamaan heidän vesilleen, ovat todella epäreiluja. Vain noin 5 prosenttia tonnikalan arvosta menee varsinaisille resurssien omistajille. Usein sopimukset myös epäävät paikallisilta tarvittavan työllistymismahdollisuuden ja laiminlyövät vastuullisen kalastamisen velvollisuudet.

Jälleenmyyjien mahdollisuus

Jälleenmyyjien pitäisi varmistaa, että myynnissä on vain laillista ja kestävästi tuotettua tonnikalaa. Greenpeace kysyykin vaikeita kysymyksiä marketeilta ympäri maailmaa: Mistä tonnikalanne tulee? Onko se kestävästi tuotettu? Onko se pyydetty kehitysmaita riistämällä? Onko se varastettua?

Greenpeace pyytää jälleenmyyjiä selvittämään mikä on heidän myymänsä tonnikalan alkuperä, aina laivalta kaupanhyllyyn. Lisäksi pyydämme jälleenmyyjiä sitoutumaan siihen, että he myisivät vain sellaista tonnikalaa, joka on kalastettu kestävällä tavalla, kehitysmaiden pienten laivastojen toimesta tai sellaisten sopimusten mukaan, jotka ovat reiluja paikallisia asukkaita kohtaan.

Aiheet