Yksitoista vaarallista kemikaalia, jotka pitäisi poistaa käytöstä

Sivu - marraskuu 19, 2012
Greenpeace kampanjoi saadakseen teollisuuden lopettamaan vesiemme myrkyttämisen vaarallisilla, hitaasti hajoavilla ja hormoneja häiritsevillä kemikaaleilla. Detox -kampanja haastaa tunnetut vaatemerkit hyvittämään tekonsa tekemällä yhteistyötä tavarantoimittajiensa kanssa poistaakseen kaikkia vaaralliset kemikaalit koko tuotantoketjustaan ja tuotteidensa elinkaaresta. Tällä listalla on lueteltu ne vaaralliset kemikaalit, jotka myrkyttömän tulevaisuuden sankareiksi haluavat voivat auttaa poistamaan.

19. marraskuuta 2012

Screenshot Toxic Threads-raportista 2012, the toxic trail of clothes © Greenpeace

Alkyylifenolit
Tavallisimmin käytetyt alkyylifenoliyhdisteet sisältävät nonyylifenoleita (NP) ja oktyylifenoleita sekä niiden etoksylaatteja, erityisesti nonyylifenolietoksylaatteja. Nonyylifenoleita käytetään tekstiiliteollisuudessa yleisesti puhdistus- ja värjäämisvaiheissa. Ne ovat myrkkyä vesieliöille, säilyvät ympäristössä ja voivat kerääntyä kudoksiin sekä biosuurentua (pitoisuudet kasvavat) ruokaketjun läpi kulkiessaan. [1] Kemikaalien samankaltaisuus luonnollisten estrogeenihormonien kanssa voi häiritä joidenkin organismien seksuaalista kehitystä. Tunnetuin vaikutus on kalojen feminisaatio. .[2,3] Nonyylifenolit ovat tiukasti säädeltyjä Euroopassa ja vuodesta 2005 lähtien on ollut käytössä EU:n laajuinen kielto niiden laajoista käytöistä. [4]

Ftalaatit
Ftalaatit ovat kemikaaleja, joita käytetään tavallisimmin pehmentämään PVC-muovia. Tekstiiliteollisuus käyttää niitä tekonahkaan, kumiin ja PVC:hen sekä joihinkin värjäyksiin. DEHP:n (Di-2-etyyliheksyyliftalaatti) kaltaiset ftalaatit ovat aiheuttaneet huolia myrkyllisyydestään. DEHP esimerkiksi on myrkyllistä nisäkkäiden lisääntymiselle, koska se voi vaikuttaa kivesten kehittymiseen varhaisella iällä. [5] Ftalaatit DEHP ja DBP (dibutyyliftalaatti) on luokiteltu Euroopassa “lisääntymismyrkyiksi” [6] ja niiden käyttö on rajoitettu. EU:n Reach-lainsäädännän mukaan ftalaatit DEHP, BBP (bentsyylibutyyliftalaatti) ja DBP tulee kieltää vuoteen 2015 mennessä. [7]

Bromatut ja klooratut palonestoaineet
Monet bromatut palonestoaineet (BFR) ovat pysyviä ja biokertyviä kemikaaleja, joita tavataan nykyään kaikkialta ympäristöstä. Polybromatut difenyylieetterit (PBDE) ovat yksi tavallisimmista BFR-ryhmistä ja niitä on käytetty tekemään useista eri materiaaleista tulenkestäviä, mukaanlukien tekstiileistä. Jotkin PBDE:t kykenevät vaikuttamaan kasvuun ja seksuaalikehitykseen liittyviin hormonisysteemeihin. [8] EU-laissa joidenkin PBDE-tyyppien käyttö on tiukasti kielletty. [9] Yksi PBDE on Euroopan vesilaissa luokiteltu “vaaralliseksi prioriteettiaineeksi”, mikä tarkoittaa että tämä kemikaali tulee poistaa käytöstä ettei se saastuttaisi pintavesiä. [10,11]

Atsovärit
Atsovärit ovat yksi tyypillisimmistä tekstiiliteollisuudessa käytetyistä väriaineista. Jotkut atsovärit kuitenkin hajoavat käytön aikana ja vapauttavat kemikaaleja jotka tunnetaan aromaattisina amiineina, joista jotkut saattavat aiheuttaa syöpää. [12] EU on kieltänyt syöpää aiheuttavia amiineja vapauttavien atsovärien käytön niissä tekstiileissä, jotka ovat kontaktissa ihon kanssa. [13]

Orgaaniset tinayhdisteet
Orgaanisia tinayhdisteitä käytetään biosideissä (eliöntorjunta-aineissa) ja sienilääkkeissä useissa eri kulutustavaroissa. Tekstiiliteollisuudessa niitä on käytetty esimerkiksi sukissa, kengissä ja urheiluvaatteissa estämään hikoilun aiheuttamaa hajua. Yksi tunnetuimmista orgaanisista tinayhdisteistä on tributyylitina (TBT). Yksi sen alkuperäisistä käyttökohteista oli veneenpohjamaaleissa kunnes selvisi että se säilyy ympäristössä, kerääntyy ihmisruumiiseen ja voi vaikuttaa immuniteetti- ja lisääntymissysteemeihin. [14] Sen käyttö veneenpohjamaalina on nykyään laajalti kielletty. TBT:tä on käytetty myös tekstiileissä. TBT on EU:n asetusten mukaan luokiteltu “vaaralliseksi prioriteettiaineeksi”, eli sen käyttö tulee lopettaa etteivät Euroopan pintavedet saastu. [15] Ne tuotteet, mukaan lukien kulutustavarat, jotka sisältävät enemmän kuin 0.1% tiettyjä orgaanisia tinayhdisteitä ovat nykyään kiellettyjä kaikkialla Euroopassa. [16]

Perfluoratut yhdisteet
Perfluoratut yhdisteet (PFC) ovat ihmisen tekemiä kemikaaleja, joita käytetään laajalti teollisuudessa niiden tarttumattomien ja vedenkestävien ominaisuuksien takia. Tekstiiliteollisuudessa niitä käytetään jotta tekstiili- ja nahkatuotteista saadaan sekä veden- että liankestäviä. Todisteiden mukaan monet PFC:t pysyvät ympäristössä ja voivat kertyä kudoksiin sekä biosuurentua (pitoisuudet kasvavat) ruokaketjun läpi kulkiessaan. [17,18] Ihmiskehoon päätyessään jotkut niistä ovat osoittaneet vaikuttavansa maksaan sekä toimivan hormonihäiritsijöinä, muuttaen kasvu- ja lisääntymishormonien tasoja. [19,20] Tunnetuin PFC on perfluoro-oktaanisulfonaatti (PFOS), yhdiste joka on hyvin hitaasti hajoava, eli sen oletetaan pysyvän luonnossa hyvin pitkiä aikoja. [21] PFOS on yksi pysyvistä orgaanisista saasteista, jotka on kielletty Tukholman sopimuksessa, kansainvälisessä sopimuksessa jolla pyritään suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä. PFOS on myös kielletty Euroopassa [22] ja Kanadassa [23] useissa yhteyksissä. 

Klooribentseenit
Klooribentseenit ovat hitaasti hajoavia ja biokertyviä kemikaaleja, joita on käytetty liuottimina ja biosideinä väriaineiden tuotannossa sekä kemiallisina välittäjinä. Altistumisen vaikutukset riippuvat klooribensiinin tyypistä. Yleensä ne vaikuttavat maksaan, kilpirauhaseen ja keskushermostoon. Heksaklooribentseeni (HCB) on tämän ryhmän myrkyllisin ja pysyvin kemikaali, joka vaikuttaa myös hormoneihin. [24] EU:ssa pentaklooribentseeni ja HCB on luokiteltu vaarallisiksi prioriteettiaineiksi. [25] Ne on myös listattu Tukholman sopimuksessa kansainvälisesti rajoitetuiksi pysyviksi orgaanisiksi saasteiksi. Tästä johtuen ne on joko kielletty tai aikataulutettu vähennettäviksi ja lopulta kokonaan poistettaviksi Euroopassa. [26]

Klooratut liuottimet
Kloorattuja liuottimia, kuten trikloorietyleeniä (TCE), käytetään tekstiiliteollisuudessa liuottamaan toisia aineita valmistuksen aikana sekä puhdistamaan kankaita. TCE on otsonikerrosta heikentävä aine joka säilyy ympäristössä. Sen tiedetään myös vaikuttavan keskushermostoon, maksaan sekä munuaisiin. [27] Vuodesta 2008 lähtien EU on kieltänyt TCE:n käytön niin tuotteissa kuin kankaiden puhdistamisessakin. [28]

Kloorifenolit
Kloorifenolit ovat kemikaaleja, joita käytetään biosideinä (eliöntorjunta-aineina) useissa eri yhteyksissä, aina torjunta-aineista puun säilöntäaineisiin sekä tekstiileihin. Pentakloorifenolia (PCP) ja sen johdannaisia käytetään tekstiiliteollisuudessa biosideinä. PCP on ihmisille erittäin myrkyllistä ja se voi vaikuttaa moniin ihmiskehon elimiin. Se on myös hyvin myrkyllistä vesieliöille. [29] EU kielsi PCP:tä sisältävien tuotteiden valmistuksen vuonna 1991 ja nykyään rajoittaa ankarasti kaikkien kemikaalia sisältävien tuotteiden myyntiä ja käyttöä. [30]

Lyhytketjuiset klooratut parafiinit
Lyhytketjuisia kloorattuja parafiineja (SCCP) käytetään vaateteollisuudessa palonesto- ja pintakäsittelyaineina nahalle sekä tekstiileille. Ne ovat hyvin myrkyllisiä vesieliöille, hajoavat ympäristössä hitaasti ja niillä on suuri potentiaali kerääntyä eläviin organismeihin. [31] Niiden käyttöä on rajoitettu EUssa tietyiltä osin vuodesta 2004. [32]

Raskametallit: kadmium, lyijy, elohopea ja kromi
Raskasmetalleja, kuten kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa on käytetty tiettyinä väreinä ja pigmentteinä tekstiileissä. Nämä metallit voivat ajan myötä kertyä ihmiskehoon, ne ovat erittäin myrkyllisiä ja niillä on peruuttamattomia vaikutuksia hermostoon (lyijy ja elohopea) sekä munuaisiin (kadmium). Kadmiumin tiedetään myös aiheuttavan syöpää. [33,34]Kromia (VI) käytetään tietyissä tekstiiliteollisuuden prosesseissa ja nahkojen parkitsemisessa. [35] Se on erittäin myrkyllistä jo pieninä pitoisuuksina, myös esimerkiksi vesieliöille. [36] EU:ssa kadmium, elohopea ja lyijy on luokiteltu vaarallisiksi prioriteettiaineiksi ja niiden käyttö tulisi lopettaa etteivät pintavedet saastuisi. [37] Näiden aineiden käyttö, mukaan lukien tietyt elohopean ja kadmiumin erikoiskäytöt tekstiileissä, on ollut ankarasti kiellettyä EU:ssa jonkin aikaa. [38]

 

Lähteet:
1. Jensen A & Leffers H (2008). “Emerging endocrine disrupters: perfluoroalkyated substances”, International Journal of Andrology, vol 31, pp161-169

2. Baughman GL & Weber EJ (1994). Transformation of dyes and related compounds in anoxic sediment: Kinetics and products. Environmental Science & Technology 28: 267-276

3. Novotný C, Dias N, Kapanen A, Malachová K, Vándrovcová M, Itävaara M & Lima N (2006). Comparative use of bacterial, algal and protozoan tests to study toxicity of azo- and anthraquinone dyes. Chemosphere 63: 1436–1442

4. Novotný et al (2006) op cit.

5. Sendelbach LE (1989). A review of the toxicity and carcinogenicity of anthraquinone derivatives. Toxicology 57: 227-240

6. Wei Y, Han I-K, Hu M, Shao M, Zhang J & Tang X (2010). Personal exposure to particulate PAHs and anthraquinone and oxidative DNA damages in humans. Chemosphere 81: 1280-1285

7. Brigden K et al (2011) op cit.

8. Gregory P (2007). “Toxicology of textile dyes”, Chapter 3 in Christie, R. (ed.) Environmental aspects of textile dyeing, Woodhead Publishing

9. Commission Regulation (EC) No 552/2009 of 22 June 2009, op cit (REACH). Existing restrictions set out in the Marketing and Use Directive (76/769/EEC) were carried over to REACH. Directive 76/769/EEC was repealed on 1 June 2009. Azocolourants were previously restricted under the EU (2002) Directive 2002/61/EC of the European Parliament and of the Council of 19 July 2002 amending for the nineteenth time Council Directive 76/769/EEC relating to restrictions on the marketing and use of certain dangerous substances and preparations (azocolourants), Official Journal L 243, 11.09.2002, pp15-18

10. Pinheiro HM, Touraud E & Thomas O (2004). Aromatic amines from azo dye reduction: status review with emphasis on direct UV spectrophotometric detection in textile industry wastewaters. Dyes and Pigments 61(): 121-139

11. Carvalho G, Marques R, Lopes AR, Faria C, Noronha JP, Oehmen A, Nunes OC & Reis MAM (2010). Biological treatment of propanil and 3,4-dichloroaniline: Kinetic and microbiological characterization. Water Research 44(17): 4980-4991

12. Dom N, Knapen D, Benoot D, Nobels I & Blust R (2010). Aquatic multi-species acute toxicity of (chlorinated) anilines: Experimental versus predicted data. Chemosphere 81(2): 177-186

13. Since 1991, all PCP-containing products sold and used in the EU have been imported (EU production was banned under Directive 76/769/EEC). Now entry number 22 of Annex 17 of the EU chemical law REACH prohibits the marketing and use in the EU of PCP and its salts and esters in products in a concentration equal to or greater than 0.1 per cent. Commission Regulation (EC) No 552/2009 of 22 June 2009, op cit. (REACH)

14. OSPAR (2004). Pentachlorophenol, OSPAR Priority Substances Series 2001, updated 2004, OSPAR Convention for the Protection of the Marine Environment of the North-East Atlantic, OSPAR Commission, London, ISBN 0-946956-74: 31 pp. http://www.ospar.org/documents/dbase/publications/p00138_BD%20on%20pentachlorophenol.pdf

15. Use of TCE is restricted via Entry 34 of Annex 17 of the EU chemical law (Regulation (EC) No 1907/2006 concerning the Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals (REACH)) to concentrations equal to or greater than 0.1 per cent by weight of product for sale to the general public and in diffusive applications such as surface cleaning and cleaning of fabrics. Commission Regulation (EC) No 552/2009 of 22 June 2009 (REACH) op.cit.

16. Agency for Toxic Substances and Disease Registry (1989) Toxicological profiles for 1,1,2-trichloroethane, United States Public Health Service, Agency for Toxic Substances and Disease Registry, December 1989.

17. Agency for Toxic Substances and Disease Registry (2006) Toxicological profiles for 1,1,1-trichloroethane, United States Public Health Service, Agency for Toxic Substances 18 Disease Registry, July 2006

18. ATSDR (2004) Toxicological profile for copper, United States Public Health Service, Agency for Toxic Substances and Disease Registry, September 2004

19. ATSDR (2005) Toxicological profile for nickel. Agency for Toxic Substances and Disease Registry, US Public Health Service, August 2005

20. ATSDR (2008b) Toxicological profile for chromium, United States Public Health Service, Agency for Toxic Substances and Disease Registry, September 2008

21. Comber SDW, Merrington G, Sturdy L, Delbeke K, van Assche F (2008). Copper and zinc water quality standards under the EU Water Framework Directive: The use of a tiered approach to estimate the levels of failure. Science of the Total Environment 403(1-3): 12-22

22. Guangdong Province (2001). Guangdong Provincial Water Pollutant Emission Limit, DB4426-2001. http://www.gdepb.gov.cn/hjbz/dfbz/200511/P020060728344805222501.pdf

23. MEP (1992). GB 4287-92, the Discharge Standard of Water Pollutants for Dyeing and Finishing of Textile Industry, Ministry of Environmental Protection (MEP), The People’s Republic of China. http://english.mep.gov.cn/standards_reports/standards/water_environment/Discharge_standard/200710/t20071024_111797.htm

24. ATSDR (2008b). Toxicological profile for chromium, United States Public Health Service, Agency for Toxic Substances and Disease Registry, September 2008

25. IPPC (2003). Reference document on best available techniques for the textiles industry, Integrated Pollution Prevention and Control (IPPC), European Commission

26. ATSDR (2008b) op cit.

27. IPPC (2003) op cit.

28. ATSDR (2008b) op cit.

29. DeLaune RD, Patrick WH & Guo T (1998). The redox-pH chemistry of chromium in water and sediment. In Allen HE, Garrison AW, Luther GW, eds, Metals in Surface Waters. Ann Arbor, USA. ISBN:1575040875: 262 pp.

30. Lin C-J (2002). The chemical transformations of chromium in natural waters - A model study. Water air and soil pollution 139 (1-4): 137-158

31. ATSDR (2008b) op cit.

32. Salomons W & Forstner U (1984). Metals in the hydrocycle. Springer-Verlag, Berlin, Heidelberg, New York, Tokyo, ISBN 3540127550

33. Baral A, Engelken R, Stephens W, Farris J & Hannigan R (2006). Evaluation of aquatic toxicities of chromium and chromium-containing effluents in reference to chromium electroplating industries. Archives of Environmental Contamination and Toxicology 50(4): 496-502

34. ATSDR (2008b) op cit.

35. IARC (1990a). Chromium and chromium compounds. In: International Agency for Research on Cancer (IARC) monographs on the evaluation of the carcinogenic risk of chemicals to humans. Volume 49; Chromium, Nickel and Welding. ISBN 9283212495

36. Guangdong Province (2001). Guangdong Provincial Water Pollutant Emission Limit, DB4426-2001. http://www.gdepb.gov.cn/hjbz/dfbz/200511/P020060728344805222501.pdf

37. MEP (1998). Integrated Wastewater Discharge Standard (GB8978-1996). Ministry of Environmental Protection (MEP), The People’s Republic of China. http://www.es.org.cn/download/18-1.pdf (Chinese). http://english.mep.gov.cn/standards_reports/standards/water_environment/Discharge_standard/200710/t20071024_111803.htm (English introduction)

38. IPPC (2003) op cit.