Eilen Talvivaara aloitti jäteveden juoksutuksen eteläisestä Kuusilammesta. Talvivaara kertoo, että louhoksen vieressä olevaan eteläiseen Kuusilampeen on varastoitu pääasiassa lupaehdot täyttävää sadantavettä.

Tämä kuulosta ihan siltä kuin Talvivaara olisi aloittanut puhtaan veden laskemisen. Greenpeace mittasi kuitenkin perjantaina marraskuun 9. päivänä pohjoisempaan Kuusilampeen virtaavasta vedestä suuria määriä nikkeliä, alumiinia ja mangaania. Vesi oli myös lievästi hapanta, sen pH oli 5,5.

Mistä pitoisuudet tulevat?

Kainuun ely-keskuksen ympäristögeologi Ilkka Haataja kertoo YLElle, että eteläisen Kuusilammen vesi on muuten alueelle tyypillistä, mutta sulfaattia on hieman enemmän, ely-keskuksen mukaan 400 000-500 000 mikrogrammaa litrassa. Voi olla. Herää kuitenkin kysymys, mistä tulivat perjantaina marraskuun 9. päivänä kohonneet nikkeli-, alumiini- ja mangaanipitoisuudet pohjoiseen Kuusilampeen, johon eteläisen Kuusilammen vedet virtaavat.

Vesinäytteiden mittaus 9.11.2012.

 

Kainuun ely-keskus otti samana marraskuun 9. päivänä näytteitä eteläisestä Kuusilammesta. Ely-keskuksen mukaan jätevesissä oli nikkeliä 38 mikrogrammaa litrassa, Greenpeacen mukaan sieltä pohjoiseen Kuusilampeen virtaavassa vedessä oli nikkeliä 490 mikrogrammaa litrassa. Sinkkiä oli ely-keskuksen mukaan 40 mikrogrammaa litrassa, Greenpeacen mukaan 1 300 mikrogrammaa litrassa.

Mistä kohonneet pitoisuudet pohjoiseen virtaavaan veteen tulivat, jos ne eivät kerran voineet tulla eteläisen Kuusilammen jätevedestä? Pystyykö kukaan selvittämään mihin eri puolilla kaivosaluetta olevat vedet virtaavat ja mitä niissä on?

Missä Kainuun ely-keskus on analysoinut näytteet? Miksi mittaustuloksia ei ole verkossa nähtävillä? Greenpeacen näytteet on analysoitu Eurofins Scientific Oy:n laboratoriossa.

Joka tapauksessa pohjoisen Kuusilammen kautta on valunut kohti Oulujokea jo ties kuinka paljon ainakin talousveden raja-arvot ylittävää vettä.

Vedet eivät ole olleet hallinnassa

Bioliuotusta ei ole koskaan aikaisemmin kokeiltu suomalaisessa ilmastossa Talvivaaran kokoisessa hillittömässä mittakaavassa. Bioliuotuskasoissa bakteerit pistetään irrottamaan metallit tasarakeiseksi jauhetusta kivestä. Bakteereille syötetään laimeaa rikkihappoa, happea ja vettä. Rikkihappoa ja happea voi säädellä. Mutta vettä ei. Ainakaan silloin kun noin kahden neliökilometrin (!) bioliuotuskasa on taivasalla suomalaisessa ilmastossa.

Talvivaaran hallituksen puheenjohtaja Tapani Järvinen sanoi tiedotustilaisuudessa, että kipsisakka-altaan pettämisen syy oli poikkeuksellinen sateinen kesä ja syksy. Pitää paikkansa, että viime kesä ja syksy olivat poikkeuksellisen sateisia. Mutta eikö jokaisen Suomessa asuvan pitäisi tajuta, että tässä maassa voi olla sateisia kesiä. Sotkamossa oli viimeksi yhtä sateinen tammi-syyskuu vuonna 2004. Ja lisää sateita on odotettavissa, sillä ilmastotiede on varsin yksimielinen siitä, että ilmaston lämpeneminen lisää sateita Suomessa.

Kipsisakka-altaan pettämisestä syntynyt katastrofi paljasti, että itse asiassa kysymys on siitä, ettei Talvivaara pysty hallitsemaan bioliuotusprosessin vesitasetta. Sen takia kaivokselta on koko sen toiminnan ajan tullut päästö toisensa jälkeen. Kipsisakka-altaan pettäminen oli lopulta piste iin päälle, joka toi päivänvaloon koko vesisekasotkun.

Nyt Talvivaaran on puhdistettava kaikki valtoimenaan olevat vesimassat – ja pian ennen kuin hätäisesti suolle kyhätyt patorakennelmat pettävät. Talvivaaralle on asetettava uhkasakko, joka tulee maksuun, jos kaivosalueelta valuu litraakaan nykyisen ympäristöluvan arvot ylittävää vettä.

Ympäristölupa on käsiteltävä pikaisesti uudelleen ja kiinnitettävä huomio uuden tiedon valossa koko bioliuotusprosessin vesitaseen hallintaan. Jos kaivosalueen vesiä ei voi saada hallintaan, bioliuotusprosessin pysäytys on aloitettava välittömästi, varsinkin kun pysäytys on pitkäaikainen prosessi. Uudelleenkäsittelyn aikana bioliuotuskasaan ei saa tuoda lisää malmia eikä siihen saa syöttää rikkihappoa ja happea.

Viranomaisten on sen lisäksi tehtävä päivittäisiä mittauksia kaivosalueella ja niistä laskevissa vesissä ja julkaistava tulokset verkossa. Kansalaisten on pystyttävä seuraamaan, ettei Talvivaaran katastrofi pahene entisestään.

JUHA AROMAA