Siivikonvaara, Riuskanselkonen

Metsähallitus, UPM ja Suomen metsäyhdistys pahoittivat mielensä tämän vuoden ylioppilaskokeen biologian kysymyksestä: ”Tehometsänhoito yksipuolistaa metsiemme eliölajistoa. Tämä on myös maailmanlaajuinen ongelma. Millaisin toimin metsien biologista monimuotoisuutta voidaan turvata ja metsiä käyttää kestävän kehityksen mukaisesti?”

Se älähtää, johon kalahtaa. Viime viikolla yo-lautakunnalle osoittamissaan monikymmensivuisissa paimenkirjeissään (linkit tämän blogin lopussa) metsätalouden edustajat paheksuvat syvästi että tällaista kehdataan kysyä, ja koska vahinko on jo tapahtunut, vaativat sitten yo-lautakuntaa muuttamaan vastausten arviointiperusteita metsänomistajia ja –teollisuutta tyydyttävään muotoon.

Näin UPM:n ympäristöjohtaja Timo Lehesvirta:  ”Kaikki kysymyksen väittämät ovat epätosia, ja kysymyksen asettelu on propagandistinen. Vastaajan haaste on … alistua metsätalouden vastaiseen kampanjointiin ja harhakuviin, joilla Suomessa tärvellään jo ylioppilaskirjoituksetkin. … merkkejä aatteellisista heijastumista on alkanut esiintyä myös suomalaisissa oppikirjoissa. Yo-kirjoitusten kysymykset tulee laatia arvoista vapaalla perustalla.”

Ylioppilaskirjoitukset menivät metsään! (C) Seppo.net

Ja näin Suomen metsäyhdistys: ”Kysymys alkaa väitteellä, jota ei perustella. Kysymyksessä käytetään termiä tehometsänhoito, joka ei ole asiallinen eikä virallinen metsien hoitoon liittyvä termi, vaan julkisessa keskustelussa käytetty arvolatautunut pilkkanimi.”

On toki metsätalouden edustajien oma häpeä, että he julkisesti kehtaavat vaatia itselleen oikeutta määritellä ne termit, joilla muut saavat Suomessa puhua metsien hoidosta ja käytöstä (vaikka yo-lautakunnalle osoitettuja kirjeitä ei kai ollutkaan julkisuuteen tarkoitettu). Rikollistahan tämä ei ole, ja jos on lusikalla annettu, on hankala ottaa kauhalla. Sen sijaan on syvästi epäeettistä asiantuntijalausuntona väittää, ettei metsätalouden aiheuttama lajiston köyhtyminen ole totta.

Tieteellinen tutkimus osoittaa asian yksiselitteisesti. Suurin osa uhanalaisista lajeistamme on metsien lajeja, uhattuina metsien talouskäytön eli tehokkaan ja intensiivisen metsätalouden ja riittämättömän suojelun vuoksi. Kehitys jatkuu kielteisenä niin lajien kuin metsien luontotyyppien uhanalaistumisen osalta. Hieman kyllä ihmetyttää, että keitä nämä ajatusten Tonavat ajattelevat opettavansa väittämällä itsestään selvästä asiasta epätosia väitteitä yo-kokeen kysymykset laatineille opetusalan ammattilaisille. Mutta kyse taitaa olla enemmän terapeuttisesta kirjoittelusta.

Kovimmin yo-kokeen kysymys tuntuu ottavan voimille valtion liikelaitos Metsähallituksessa. Sieltä naputeltiin 20 sivun vastine, jossa laitos aluksi kollegoidensa tavoin purkaa pahaa mieltään tehometsätalous-termin pilkkaavuudesta ja sitten kertoo omista suunnittelujärjestelmistään monenlaista kukkua. Tehometsänhoidon aiheuttama luonnon köyhtyminen yritetään todistella paikkaansa pitämättömäksi mm. sillä perusteella, että Metsähallitus määrittelee metsiin ekologisia käytäviä ja luontokohteita, joita se ei mukamas hakkaa. Paitsi että hakkaa, kuten jatkuvasti voidaan todeta. Laitos väittää suojelevansa uhanalaisia lajeja – tosin se toistuvasti tuhoaa hakkuilla uhanalaisten lajien elinalueita, kuten kuluvana talvena on todennut useaan otteeseen esimerkiksi Kainuun ELY-keskus lausunnoissaan.

Hersyvintä huumoria Metsähallitus harjoittaa purkaessaan patoutumiaan termistä ”aarniometsä”. Laitosta kiukuttaa se, että yo-lautakunta edellyttää kokelaan vastauksessaan mainitsevan aarniometsien säästämisen tärkeyden. Sellaisia kuulemma ei ole Suomessa olemassakaan (kuten laitos on väittänyt jo 1990-luvun alusta asti kaikkien aarniometsien suojeluhankkeiden yhteydessä): ”Aarniometsä on käsitteenä hyvin epämääräinen, lähinnä romantiikan ajan taiteen haavekuva.”. Toisaalta laitos sitten seuraavaksi kertoo ”varsinaisten aarniometsien” olevan Suomessa suojeltu, eli olipa niitä sittenkin. Vähän myöhemmin laitos kertoo vielä että ”…arvokkaat elinympäristöt jätetään valtion talousmetsissä hakkuiden ulkopuolelle. Näitä ovat luontokohteiksi määritellyt lehdot, aarniometsät … ”. Eli ensin kiellettiin. Sitten myönnettiin. Sitten myönnettiin toisen kerran. Aarniometsiä oli sittenkin, ja edelleen olemassa, jopa suojelualueiden ulkopuolella talousmetsissä. Vaikkei niitä pitänyt olla missään, tai jos oli, ne oli jo suojeltu. Tällä perusteella laitos neuvoo – tai tarkemmin sanoen Suomen metsäyhdistys neuvoo, tähän ”asiantuntijalausuntoon” perustuen, yo-lautakuntaa olemaan ottamatta huomioon yo-kokelaiden vastauksia jos niissä mainitaan aarniometsien säästämisen tärkeys osana kestävää metsätaloutta.

Mahtaa yo-lautakunnassa olla naurussa piteleminen.

Metsäalalla riittää kyllä töitä valitsemallaan tiellä. Esimerkiksi eilisessä 21.3. Pikku Kakkosessa (YLE TV2) kerrottiin hevosmetsureista. Reportaasin jälkeen ohjelman juontajapari keskusteli näkemästään. Jyrki-juontaja kertoi jänis Neposelle hevosmetsureita tarvittavan, koska raskailla koneilla ei pääse joka paikkaan hakkaamaan. Metsäalalla voitiin olla tyytyväisiä, koska tehometsätalousviesti oli mennyt perille: kaikkialla on hakattava, koneella tai hevosella, kunhan hakataan.

Mutta sitten YLE pilasi koko jutun. Jänishahmoonkin oli jonkin metsätalouden vastaisen harhakuvakampanjan seurauksena hiipinyt UPM:n ympäristöjohtajan manaama aatteellinen heijastuma. Elikko kun myönsi ensin metsätalousnäkemyksen ”nerokkaaksi”, mutta meni sitten toteamaan: minä kuitenkin mieluummin istuttaisin puita kuin kaataisin niitä. Metsäyhdistyksessä, UPM:ssä ja Metsähallituksessa varmaankin paukutetaan jo vastineita Jänis Neposelle osoitteena pos-ti-lo-ke-ro kolme-neljä-seitsemän, 33101 Tampere 10, pa-dam-dam-dam ..

Yo-lautakunnalle osoitetut paimenkirjeet voit ladata tästä: Metsäyhdistys / Metsähallitus / UPM / metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Matti Liimatainen

P.S. Täältä voit katsella aatteellisia harhakuvia Metsähallituksen hakkuiden kohteena Suomussalmella olevista aarniometsistä. Näitä Metsähallitus ei sinun eikä kenenkään muun halua näkevän. Toisaalta, onko sillä niin väliä, kun näitä metsiä ei laitoksen mielestä kuitenkaan ole olemassa. Ja vaikka olisikin, niin pian ne on hakattu, mikäli laitoksen hakkuut etenevät suunnitelmien mukaan.