Kiina on saatava mukaan ilmastotalkoisiin

Kiina on saatava mukaan ilmastotalkoisiin

©Lu Guang / Greenpeace

Television uutiskuvissa lapset kantavat vaivalloisesti vettä kivikkoisen vuoren rinteeseen louhitulla polulla. Siniset muovipullot on nostettu hihnoilla selkään. Suoraa pudotusta laaksoon on satoja metrejä, hiki helmeilee otsilla, silti lapset ovat selvästi innoissaan television kameraryhmästä. Kylän vedenlähteet ovat kuivuneet ja on pakko kiivetä vuoren lähteelle joka päivä hakemaan vettä.

Hubei, joka tunnetaan Kiinassa ”riisin ja kalan” provinssina on ollut jo toista kesää kuivalla karrella, kun maakuntaa on koetellut ennätyksellinen kuivuus. Rutikuivassa Pekingissä taas kesien kuvitukseksi ovat tulleet metrojen rullaportaat, joita alas virtaa polviin saakka ulottuva rankkasateiden tuottama koski. 60 ihmistä menehtyi viime kesän rankkasateissa Pekingissä. Provinssien ennätykselliset kuivuuskaudet ja rankkasateet sopivat siihen, mitä ilmastotutkijat arvioivat ilmastonmuutoksen ensimmäisiksi vaikutuksiksi Kiinassa. Toisaalta vettä ei tule, kun jokia ruokkivat jäätiköt ovat pienentymässä. Toisaalta lämpenevä ilmakehä sitoo vettä paremmin ja sateet tuovat vettä kerralla liikaakin. Tulevaisuus tuo rajuja haasteita esimerkiksi Kiinan ravinnontuotannolle ja veden riittävyydelle. Keskusvalta on auttanut kuivuuden parissa koeteltuja alueita kuljettamalla vettä tankkiautoilla paikallisille ihmisille. Silti suurimman avun pitää tulla energiapolitiikasta.

Kiina kirii päästöjen kärkeen

Kiina on jo muutaman vuoden ollut maailman suurin ilmastopäästöjen lähde. Maa tuotti viime vuonna energiaperäisiä hiilidioksidipäästöjä noin 9 Gt, (gigatonnia, eli miljardia tonnia) kun koko ihmiskunnan päästöt olivat 34 Gt. Yhdysvallat päästi noin 6 Gt ja EU yli 4 Gt. Kiinan päästöt ovat kasvaneet vuosina 2010 ja 2011 lähes 10 % vuodessa. Silti kiinalaisten ilmastopäästöt henkeä kohti nousivat viime vuonna vasta EU:n keskitasolle. Suomalaisilla ei ole varaa irvistellä, koska päätä kohden päästömme ovat reilusti yli keskimääräisen kiinalaisen. Silti Kiinan absoluuttiset päästöt ovat niin suuret, että kaikille on selvää, että maa on saatava mukaan ilmastotalkoisiin, jos ilmastonmuutosta aiotaan hidastaa nykyiseltä katastrofiuralta.

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009 Kiina ottikin päästötavoitteekseen päästöjen irrottamisen talouskasvusta. Maa pyrkii vuoteen 2020 vähentämään päästöjään niin, että jokaista bruttokansantuotteen yksikköä kohden syntyy 40-45 % vähemmän päästöjä. Tämä intensiteettitavoite on toisaalta hidastanut päästöjen kasvua, mutta nopea talouden kasvu on tuottanut suuret absoluuttiset päästöt, lähinnä hiilivoima käytön lisääntymisen takia.

Hiilen käytön nopea kasvu provinsseissa voi uhata keskusvallan ilmastotavoitteita. Niinpä keskushallitus tarkkailee nyt provinssien energiankulutusta säännöllisesti ja paikallishallinnoille näytetään punaista tai vihreää valoa sen mukaan ovatko ne uralla saavuttamassa säästötavoitteensa. Energiatavoitteiden saavuttaminen on myös asetettu paikallishallinnon johtajien arviointikriteeriksi, joka saattaa motivoida uraputkessa olevia johtajia.

Kiina on vastustanut absoluuttisten päästötavoitteiden ottamista sanoen, että länsimailla on suurempi vastuu ilmastohaasteeseen vastaamisesta, niillä on vaurautensa takia isompi rooli myös edessä olevista talkoissa. Kiina ilmoitti ennen Dohan ilmastokokousta, että maa ei aio ottaa absoluuttista tavoitetta ennen kuin sen BKT:n henkeä kohden on puolet siitä mitä se oli länsimaissa, kun ilmastopäästöt taittuivat. Nykymenolla tämän arvioidaan vievän noin vuoteen 2030, eli aivan liian kauan ilmastokatastrofin välttämiseksi. Kiinan haluttomuus viestii tietysti edelleen talouskasvun priorisoimisesta, joka on lyönyt läpi maan tärkeimpänä poliittisena ja sosiaalisena tavoitteena, vaikka ympäristön merkitys onkin nousemassa. Kiinan keskiluokan näkökulmasta elintason nousu kertoo Kiinan edistyksestä, kansalaiset olettavat, että heidän kulutustasonsa tulee nousemaan vielä huimasti. Toisaalta ajatellaan, että länsimaissa kulutustaso on vielä tavattoman paljon korkeampi. Tämä ei välttämättä enää keskiluokkaisen kiinalaisen kohdalla pidä paikkaansa, mutta maassa on toki valtava määrä köyhää väestöä.

Kiinalaisten ilmastotietoisuus on maailman isojen maiden kärkeä. Jopa 80 % prosenttia kiinalaisista pitää ilmastonmuutosta ongelmana. Luku on kymmeniä prosentteja yhdysvaltalaisia suurempi. Toisaalta kiinalaiset eivät juuri tunnu yhdistävän ilmastonmuutosta Kiinaan tai sen kehitykseen, vaan se on yhä kaukainen uhka kiireellisempien ympäristöuhkien takana. Edes hyvin koulutetut ja ympäristötietoiset kansalaiset eivät vielä ole hahmottaneet, että nykyinen kuuden asteen lämpenemiseen johtava päästökehitys uhkaa hyvin konkreettisesti heidän omaa tulevaa hyvinvointiaan, etenkin lämpenemisen tuottaman vesivarojen hupenemisen ja ravinnon tuotannon heikkenemisen seurauksena. Tietyissä talouspiireissä ilmastonmuutoksen epäillään olevan länsimaiden juoni Kiinan kasvun hillitsemiseksi, varsinkin kun länsimaissa ei näy mittavia ilmastotoimia. Kiinasta katsoen länsimaat eivät näytä ottavan ilmastotalkoiden vetovastuuta historiallisista päästöistään ja vauraudestaan huolimatta. Päästöjen kasvu on pysähtynyt EU:ssa ja Yhdysvalloissa, mutta kiinalaiset eivät näe lännessä mitään konkreettista ohjelmaa kestävämpään yhteiskuntaan tai elämäntapaan, joka olisi saavutettavissa kaikille. Sormella osoittamisen sijaan länsimaalaisilla on tässä peiliin katsomisen ja kädenojennuksen paikka.

Viisivuotissuunnitelmaa maailmalle 

Kiina käytti vuonna 2011 hiiltä melko tarkalleen puolet koko maailman kulutuksesta, ja hiili taas tuotti noin 45 % koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Kiinan hiilivoiman kehitys onkin ratkaisevaa sille minkälaiselle ilmastouralle maapallo päätyy. Hiilen hillitseminen on Greenpeacen pääkampanjatavoite Kiinassa ja syyt ovat selvät. Jos kasvu jatkuu nykytahtia vielä seuraavat 10 vuotta, tämä asettaa maailman maat äärimmäisten päästövähennystalkoiden eteen 2020-luvulla, tai johtaa ilmastouralle, joka mullistaa maapallon. Kiinan ja maailman ilmastoura onkin nyt tienhaarassa, tai tarkemmin, Kiina on maailman ilmaston tienhaara.

Keväällä Kiina asetti ehkäpä yllättäen itselleen 12. viisivuotissuunnitelmassa 3,9 miljardin tonnin hiilenkäyttötavoitteen vuoteen 2016 saakka, eli hyvin lähelle nykytasoa. Tavoite ei kuitenkaan ole sitova. Tänä vuonna hiilen kasvun odotetaan hidastuvan noin kolmannekseen, pääosin talouskasvun hidastumisen takia. Tämä antaa maailmalle vähän lisäaikaa, mutta päästöjen tuotantorakenteen pitää muuttua, jotta samalle uralle ei palattaisi. Kiinan uusiutuvien energialähteiden tavoitteita nostettiin taas tänä vuonna ja uudet edistämiskeinot avaavat varsinkin aurinkosähkön kotimarkkinoita. Uusiutuvat ovat mittasuhteiltaan vielä paljon hiilivoimaa pienempiä, mutta ne kasvavat niin nopeasti, että ne voivat hillitä hiilivoiman kasvua merkittävästi jo muutaman vuoden sisällä, varsinkin jos energiatehokkuus samalla kasvaisi. Energiatehokkuuteen Kiinassa on lähes loputon potentiaali, mikä virallisesti tiedostetaan, mutta toteuttaminen kangertelee pahasti. Hiilen käytön lisäämistä rajoittavat myös sen omat sivuvaikutukset, maanviljelystä uhkaava suuri vedenkulutus ja ilmansaasteet, jotka aiheuttavat mittavia terveysvaikutuksia. Näitä asioita Greenpeacen tiimimme on nostanut Kiinassa keskusteluun, tietysti jo vuosia jatkuneen ilmastokampanjan rinnalle. Tärkein tavoite on saada hiilen kulutuksen kasvu taltutettua.

Jos hiilen rajoittaminen nykytasolle onnistuu ennen vuotta 2016, on vaarallisimpien ilmastourien välttäminen vielä mahdollista, varsinkin jos Yhdysvaltojen ja EU:n päästöt suuntaavat alaspäin. Tämä kuitenkin vasta pitää ikkunan auki. Jotta turvallisemmalle uralle päästään, EU:n ja Yhdysvaltojen päästöjen pitää leikkautua reilusti vuoteen 2020 mennessä. Ja  vaikka oikeudenmukaisuusperiaatetta kunnioitetaankin, Kiinan päästöjen pitäisi kääntyä laskuun viimeistään 2020, jotta maa itse välttäisi pahimmat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tähän ei maassa vielä ole herätty. Tulevaisuuden tärkeintä ilmastovääntöä tullaankin käymään ilmastoneuvottelujen sijaan todennäköisesti Kiinan hallinnon sisällä. Kiinan 13. viisivuotissuunnitelma määrittelee ihmiskunnan ilmastokehitystä ehkä ratkaisevammin kuin mikään ihmisen kirjoittama dokumentti, sitten höyryturbiinin patentin jälkeen. Tätä dokumenttia aletaan työstää ensi vuonna.