Pauliina Feodoroff pitämässä puhetta Stora Enson yhtiökokouksessa 2005 (c) Matti Snellman
Kuva: Pauliina Feodoroff pitämässä puhetta Stora Enson yhtiökokouksessa 2005. Greenpeace/Matti Snellman

Haastattelimme Greenpeacen blogiin Pauliina Feodoroffia, joka on ollut tiiviisti mukana Nellimin metsien puolustamisessa. Pauliina on Saamelaisneuvoston entinen puheenjohtaja ja nykyinen aktiivi sekä elokuvaohjaaja. Hän on kotoisin aivan Nellimin kulmilta, Keväjärveltä.

Saamelaisneuvosto on kautta vuosien ottanut voimakkaasti kantaan saamelaisten oikeuteen harjoittaa perinteistä poronhoitoa ja Pauliina on pitänyt esillä metsien erottamattoman tärkeää roolia tässä. Saamelaisneuvosto on vaatinut Suomen hallitukselta toimia metsäkiistojen ratkaisemiseksi ja pyrkinyt vaikuttamaan suuryhtiöiden ostopolitiikkaan.

Miten olet ollut mukana kampanjassa Nellimin metsien puolesta?

Saamelaisneuvoston jäsenenä ja myöhemmin puheenjohtajana pääsin osallistumaan tähän kampanjaan, jonka näen olevan tärkeintä mihin koskaan olen osallistunut.

Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki?

Niitä on monta, hyviä ja vaikeampia.

Muisto, joka sai itseni ymmärtämään kouriintuntuvasti miksi Paadarit lähtevät tuulimyllyjä vastaan, liittyy vuoteen 2003, jolloin kuvasimme Nellimissä elokuvaani Non Profit. Filmistudiomme oli silloin hiljattain lakkautetussa koulussa, ja kuvasimme valtavasti materiaalia lähialueen metsissä.

Erääseen kohtaukseen näyttelijät saivat itse etsiä paikan, jossa kokivat kohtauksen sisällön parhaiten löytyvän. Minäkin osallistuin tähän paikkojen etsimiseen, ja "löysin" paikan, jossa oli hyvin erityislaatuinen tunnelma.

Paikka jäi vahvasti mieleen, ja ajattelin palata sinne ns. metsäkiistan jo käynnistyttyä (2005). Paikasta oli jäljellä hakkuuaukea. Vaikka olen kotoisin viereisestä kylästä, Keväjärveltä, jonka lähiympäristö on rajusti hakattu jo lapsuudessani ja kävelymatkan päässä on Vapon saha, olin naiivisti kuvitellut, että tämä kyseinen paikka olisi niin piilossa että saisi olla rauhassa.

Mieleen jäi myös eräs käynti eduskunnassa, johon olimme kutsuneet kaikki ryhmät kuulemaan poromiehiä. Eräs kansanedustaja pyörähti paikalle, ja sanoi käyneensä Tenolla kalastamassa, eli "pohjoisen asiat ovat hallinnassa", ja poistui. En ollut uskoa korviani.

Mitä tunteita nyt saavutettu ratkaisu sinussa herättää?

Ei tätä vielä todeksi usko. Tunnen suunnatonta ylpeyttä Kalevista veljineen sekä kaikkien muiden mukana olleiden voimasta, jaksamisesta ja pelottomuudesta.

Kiista paisui aika suureksi pienessä Nellimin kylässä. Miten tämä vaikutti sinuun?

Olen tosiaan kotoisin viereisestä kylästä, Keväjärveltä. Kyllähän se leiriytyminen "puolesta tai vastaan" oli sosiaalisesti melkoinen tilanne. Surettihan sen, että ihmiset joita on tuntenut koko elämänsä, lakkaavat tuntemasta. Olen ajatellut asian niin, että jos voin omalla mitättömän pienelläkin panoksellani osallistua toimintaan elonkehän, maapallon elintoimintojen turvaamiseksi, ei tänä aikana ole mitään tärkeämpää. Jos joku tällaisesta vakaumuksesta loukkaantuu, en voi asialle mitään.

Oma kotiseutu näytti metsäkiistan aikana itsestään puolen, joka ei ole järin ylevä tai kaunis. Tämä kaikkihan vain riisuu harhakuvitelmia. Koen, että tunnen kotiseutuni nyt paremmin, kaikin puolin.

Mikä on seuraava haaste?

Miten löytää tapoja toimia Kuolan niemimaalla ympäristönsuojeluasioissa. Ja syksyn sienien kokoaminen!