Arctic Sunrisen miehistö ennen laivan lähtöä Kirkkoniemessä, Norjassa

Henry Thoreau, Mahatma Gandhi, sekä Martin Luther King väittivät, että joskus tulee hetkiä, jolloin yksittäisillä ihmisillä on suorastaan moraalinen velvollisuus tehdä kansalaistottelemattomuutta. Uskon, että ilmastokriisin pahetessa olemme lähestymässä tällaista hetkeä.

Sini Saarela ja muut Greenpeace Internationalin aktivistit ovat vangittuina Venäjän Murmanskissa. He ovat eräitä ensimmäisistä ihmisistä maailmassa, joita uhkaa tiukka vankeusrangaistus, koska he toimivat vakaumuksensa mukaisesti ilmastonmuutosta vastaan, mielenosoittamalla rauhanomaisesti öljynporauksen kieltämiseksi Arktiksella. Sini ja muut Arktiksen aktivistit olivat tekemässä työtä, johon kaikkien järjissään olevien planeetan asukkien pitäisi osallistua: fossiilisten polttoaineiden pitämistä poissa ilmakehästä.

Kerrataanpa faktat: Ilmastokriisistä välittämättä Venäjän öljyjätti Gazprom on ensimmäisenä yhtiönä aloittamassa Arktisen öljynporauksen. Alueella, joka paljastuu jään alta ilmastonmuutoksen seurauksena, ja jossa öljynporaus ja -onnettomuudet tuottaisivat peruuttamatonta tuhoa. Silti Gazpromin toiminta on virallisesti laillista ja Sini istuu Murmanskissa vangittuna. Tässä kuvassa kiteytyy kaikki mikä planeetassamme on vialla. Mielenosoituksen kohteena ei ollut Venäjä, vaan Gazprom ja sen öljynporaus.

Thoreau, joka vuonna 1849 seurasi Yhdysvalloissa orjuuden laillisuudesta käytyä kiistaa, argumentoi, että yksilöiden ei pidä antaa valtioiden ja niiden kulloinkin säätämien lakien tukahduttaa omatuntonsa ääntä. Gandhi kehotti ihmisiä rauhanomaiseen kamppailuun epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kansalaistottelemattomuus ei kuitenkaan tarkoita anarkiaa tai laittomuutta. Päinvastoin, siinä asetutaan alttiiksi tekojen mahdollisille laillisille seurauksille, ja näin pyritään muuttamaan yhteiskunnan enemmistön oikeudentuntoa ja lopulta lakeja. Yksittäisten ihmisten protesti on usein johtanut yhteiskunnissamme suuriin muutoksiin. Ilman rohkeaa Rosa Parksia, joka ei suostunut siirtymään bussissa, vaikka Alabaman rotuerottelulait sitä vaativat, Barack Obama ei ehkä tänään voisi olla Yhdysvaltain presidentti. Hän ei ehkä saisi edes äänestää.

Vuosia jatkuneen ilmastokampanjoinnin jälkeen olemme ratkaisevassa tilanteessa, jossa ilmastonmuutoksen uhka virallisesti tunnustetaan, mutta se ei näy valtioiden ja päättäjien toimissa. IPCC julkaisi juuri viidennen arviointiraporttinsa, joka antaa synkeän näyn siitä, minkälaiseen maailmaan olemme luisumassa, jos kehityksen suunta ei käänny. Sellaista maailmaa ei yksikään vanhempi voi toivoa lapsilleen, eikä yksikään nuori ihminen voi katsoa kovin toiveikkaana. Se  tulevaisuus on vielä muutettavissa, mutta nykyuralta siirtyminen vaatii toimia, nyt eikä joskus sitten myöhemmin.

Viimeisten viiden vuoden aikana uusiutuvat energialähteet ovat tehneet ennennäkemättömän läpimurron. Toivoa siis on. Silti fossiilisten polttoaineiden teollisuus pitää hallituksia yhä otteessaan. Samaan aikaan, kun hallituksemme sopivat ilmastonmuutoksen rajoittamisesta, ne ovat luvittamassa ja suunnittelemassa lisää fossiilisten polttoaineiden etsimistä ja käyttöä. Tämä on täydellistä järjettömyyttä, koska ilmastotiede kertoo meille, että edes jo löydettyjä polttoainevaroja ei voi polttaa, mikäli lämpenemisen halutaan pysyvän alle kahdessa asteessa. Korkeammat lämpenemisluvut uhkaavat koko sivilisaatiomme säilymistä tällä planeetalla.

Jos ihmiskuntamme olisi vähänkään järjissään, Arktiksella eivät olisi Greenpeacen mielenosoittajat, vaan Yhdysvaltain ja EU:n tai Kiinan presidentit, ja muut poliittiset johtajamme, vaatimassa Venäjää neuvottelemaan, ennen Arktiksen öljynporauksen aloittamista. Tilanne on kuitenkin toinen. Valtioiden ja öljy-yhtiöiden mieletön kilpajuoksu Arktiksen fossiilisten polttoaineiden perässä muistuttaa lähinnä Pääsiäissaarien viimeisiä vuosia: kilpailua siitä kuka saa pystytettyä viimeisen patsaan ja kaadettua viimeisen puun.

Greenpeacen aktivistit ovat tuoneet esiin tämän järjettömyyden Arktista öljynporausta suunnittelevissa valtiossa, sekä poliittisella vaikuttamisella että rauhanomaisella mielenosoittamisella. Kampanjamme on saanut isot öljy-yhtiöt epäröimään ja lykkäämään porausten aloittamista. Kaikki muut paitsi Venäjän Gazpromin, jota ympäristöriskit eivät ole kiinnostaneet. Siksi Sini on Venäjällä, nostamassa esiin kurimuksen, johon Gazpromin hanke johtaa.

Greenpeacen 30 aktivistia eivät ole yksin. He ovat osa voimistuvaa kamppailua ilmastonmuutoksen ja fossiilisten polttoaineiden rajoittamiseksi, joka ulottuu Euroopasta Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Venäjälle. Olen työni myötä  oppinut tuntemaan näitä melko tavallisia, huolestuneita ihmisiä, eri puolilla maailmaa. He ovat päätyneet mielenosoittamaan arktista öljynporausta vastaan Yhdysvalloissa, öljyhiekkaa vastaan Kanadassa tai hiilen käyttöä vastaan Kiinassa. He kaikki toimivat vakaumuksensa mukaan, vaikka se on tuonut heille suuren henkilökohtaisen riskin, usein jopa riskin joutua vankeuteen.

Olen tuntenut Sinin jo vuosia. Hän on aidosti yksi moraalisesti suoraselkäisimmistä ihmisistä, jonka tiedän. Tiedättehän, yksi sellaisia, joiden on vaikea hyväksyä vääryyttä toimettomana, siinä missä itse olen oppinut hävettävänkin hyvin tukahduttamaan omatuntoni pistokset, toimimaan mukavuudenhaluisesti, koska niin toimivat kaikki muutkin. Helsingin toimistollamme Sini on usein ollut se henkilö, joka on kysynyt elämmekö niin kuin opetamme, tai pakottanut miettimään oman elämän mielettömyyksiä, joita tulee tehtyä älyllisen ja ruumiillisen laiskuuden takia. Paitsi suoraselkäisimpiä, Sini on rohkeimpia ihmisiä, jonka tunnen. Sini on tiennyt mihin on menossa, vaikka tietenkään kukaan ei toivo pahimpien riskien toteutumista omalla kohdalla. Vaikka minuakin on keitelty monessa liemessä, en usko että itselläni riittäisi Sinin tapaan rohkeutta lähteä kohtaamaan Gazpromia jo toista kertaa. Se on todellista vakaumusta. Olen ylpeä, että voin sanoa tuntevani sellaisen henkilön.

Useat ihmiset kokevat aktivismin ärsyttävänä. Se on pistelevää herättelemistä meille, joiden moraalinen puntari voi olla hitaanlainen, joiden sisäinen ääni on heikentynyt, jotka olemme tottuneet toimimaan ehkä vähän väärin, koska niin tekevät kaikki muutkin. Tai olemaan toimimatta, koska eivät muutkaan toimi. Monet ihmiset eivät halua tätä haastetta. Ilmastonmuutoksen uhkaa halutaan kieltää hokemalla epätieteellisiä kuulopuheita.  Suomessa on pitkä perinne mennä valtion ja laillisuuden selän taakse. Kuitenkaan poliitikkomme eivät tällä menolla ole pelastamassa meitä tai lapsiamme. Se rooli jää Sinille ja kaikille muille, jotka vielä löytävät oman rohkeutensa ja oikeudentuntonsa ilmastokamppailun edessä.

Uutisten kommenttipuheenvuoroissa kansalaisemme manaavat Sinille vuosien vankeutta venäläisessä vankilassa. Voin vain kuvitella minkälainen mölinä nousi, kun ensimmäiset ihmiset nousivat vaatimaan orjuuden ja rotuerottelun kieltämistä tai vaikka naisten äänioikeutta. Usein emme ole kohdelleet herättelijöitämme kovin hyvin, emme ole halunneet kuulla viestiä. Kun luen uutissivujen itsetyytyväisiä tai vihamielisiä kommentteja, tunnen taas, että emme oikeastaan ole ansainneet näitä sankareita. Emme ole ansainneet sitä henkilökohtaista riskiä, jonka Sini on ottanut ilmastokamppailun takia. Mutta Sini toimii silti. Koska se on oikein.

Tue Sini Saarelaa, ja Arktiksen aktivisteja, allekirjoita vetoomus ja pyydä ystäviäsi ja perhettäsi tekemään samoin. Lauantaina 5. lokakuuta järjestämme Helsingissä mielenosoituksen aktivistien tukemiseksi sekä Arktiksen suojelemiseksi. Kokoonnumme Kiasmalla klo 13 ja sieltä marssimme Venäjän suurlähetystön eteen. Tervetuloa mukaan!