Climate Action in Lahti: Greenpeace activists project the message ‘Energy Security = Renewables’ onto the Sibelius Hall in Lahti, where the informal EU summit is taking place.10/20/2006 © Greenpeace / Patrik Rastenberger Viime viikolla kaksi ministeriä ja teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen edustajat väittelivät Fennovoiman ydinjätteen loppusijoituksen ongelmista Ylen A-talkissa. Ympäristöjärjestöjä edustanut Leo Stranius mainitsi ohimennen, että koko Fennovoiman hanke saattaa jäädä toteutumatta. Toimittaja vastasi tähän hyvin epäuskoisella kysymyksellä, mutta valitettavasti asiaa ei ehditty käsitellä sen syvemmin.

Kyseinen A-talk oli hyvä esimerkki suomalaisesta energiakeskustelusta, joka tuntuu vieraantuneen todellisuudesta. Samaan aikaan, kun kokoomuslainen energiaministeri Jyri Häkämies ja energiateollisuuden Juha Naukkarinen mainostivat ”monipuolista energiamarkkinaa”, eri puolilla Eurooppaa kaatui yhteensä kolme ydinvoimalahanketta: Wylfan ja Oldburyn voimalat Iso-Britanniassa ja Belenen hanke Bulgariassa.

Euroopassa on tällä hetkellä kaksi aktiivista ydinvoiman rakennushanketta, yksi Suomessa ja yksi Ranskassa. Yhdysvalloissa näitä ei ole yhtään, tosin Georgian alueellinen sähkömonopoli sai vähän aikaa sitten luvan hankkeelleen. Euroopassa Tanska, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Belgia ja Italia ovat sen sijaan jo hankkiutuneet eroon ydinvoimasta tai aikovat irtautua siitä jollain aikavälillä ja useissa muissa maissa ydinvoimaa ei ole koskaan ollutkaan.

Osa irtautumisista perustuu haluun välttää ydinvoiman aiheuttamat riskit. Mutta esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Hollannissa hallitus on suhtautunut erittäin myönteisesti ydinvoimaan, eikä yhtään hanketta ole tästä huolimatta saatu liikkeelle, koska kukaan ei ole halunnut laittaa rahojaan ydinvoimaloihin.

Suomessa ydinvoimaa pidetään edelleen normaalina tapana tuottaa perusvoimaa ja uusiutuvia ”vaihtoehtona”. Tällainen maailmankatsomus ei juuri kestä tilastollista tarkastelua: viime vuonna Eurooppaan rakennettiin uusiutuvia noin 60 TWh vuosituotannon verran, kun kaikkien fossiilisten nettolisäys oli yhteensä 40 TWh ja ydinvoimaa poistettiin käytöstä noin 40 TWh vuosituotannon verran. Nämä ovat isoja lukuja: koko Suomen vuosikulutus on viime vuosina pyörinyt 85–90 TWh haarukassa.

Koska sähkö täytyy tuottaa ja kuluttaa samanaikaisesti, sähkömarkkinoiden rakenne ohjaa alan kannattavuutta huomattavasti. Moderni liberalisoitu sähkömarkkina toimii siten, että sähkö myydään sen muuttuvien tuotantokustannusten mukaisessa järjestyksessä. Koska tuuli- ja aurinkovoimalla on yleensä kaikista energiantuotantomuodoista pienimmät muuttuvat kustannukset, tuuli- ja aurinkosähkö myydään ensimmäisenä. Mitä enemmän näitä on tarjolla markkinoilla, sitä suurempi on riski, että ydinvoimaa ei saada kaupaksi. Samaan aikaan ydinvoiman tuotannon skaalaaminen on kömpelön teknologian vuoksi täysin järjetöntä ja esimerkiksi Suomessa myös kiellettyä.

Vaikka uusi ydinvoima onkin vielä jotakuinkin kilpailukykyistä maatuulivoiman kanssa (ainakin mikäli jokin  valtio ystävällisesti takailee lainat), nykyinen sähkömarkkina ei salli modernien uusiutuvien ja ydin- tai hiilivoiman rinnakkaiseloa kovin suuressa mittakaavassa ja siksi Eurooppa siirtyy yhä voimakkaammin uusiutuviin perusvoimana ja maakaasuun niiden tehonvaihteluita tasoittavana säätövoimana.

Suunta ei näytä olevan miltään tasolta tarkasteltuna erityisen huono: viime vuonna Saksa sulki 6000 MW ydinvoimakapasiteettia ja vähensi silti päästöjään, kasvatti talouttaan, sähkön keskihinta laski ja talvipakkasilla maa pystyi viemään sähköä ydinvoimaan nojaavaan Ranskaan.

Näiden realiteettien tiedostaminen ajoissa on erittäin tärkeää Suomessa, jotta kaupallisesti kannattamattomat jättiprojektit eivät pääse lähtemään käyntiin.

Kuten Leo totesi A-talkissa, ainakin Fennovoiman suhteen tämä riski on päivä päivältä pienempi sen saksalaisen suuromistajan E.ON:in ilmoittaessa, että se ei "sulje pois" mahdollisuutta irtautua hankkeesta.

 


Vaadi parempaa ydinvastuulakia! Vetoa ministeri energiaministeri Jyri Häkämieheen tiukemmin ydinvastuulain puolesta.