Mitä laiton kalastus on?

Kirjoissa ja elokuvissa merirosvot on helppo tunnistaa mustasta lipusta, jossa on pääkallo ja kaksi ristissä olevaa luuta. Todellisessa elämässä merien rosvot salaavat henkilöllisyytensä ja alkuperänsä, eivät huomioi tai rikkovat tahallaan sääntöjä ja usein heidän aluksensa ovat rekisteröityjä maihin, joissa ei juurikaan kysellä kalastuksen tapaa ja määrää. Maltan, Panaman, Belizen, Hondurasin ja St Vincent ja Grenadinesin kaltaisten maiden lipun voi ostaa alukselleen tietokoneen hiiren klikkauksella, muutamalla sadalla eurolla ja usein vain vuorokauden kuluessa. Vuonna 2001 Greenpeace arvoi, että maailman merillä purjehti vähintään 1300 teollisen mittakaavan laitonta ryöstökalastusalusta.

Eri maiden viranomaiset ja vallanpitäjät eivät juurikaan seuraa näiden merten rosvojen tekemisiä tai kontrolloi satamiinsa saapuvaa kalaa, saati sitten valvo kaikkia epärehellisiä kauppamiehiä. Merten ryöstösaalis siirretään usein merellä kuljetusaluksiin, joissa on kylmälaitteet, sekoitetaan laillisen kalan kanssa ja toimitetaan myytäväksi Las Palmasin ja Suvan kaltaisiin "laillisiin" satamiin. Lasteja ei näissä satamissa usein tarkasteta, ja meriä rosvoavat alukset voivat käyttää satamia hyväkseen ilman pelkoa siitä, että niiden tuhoisia toimia rajoitettaisiin. Maat, jotka eniten kärsivät törkeästä meren luonnonvarojen ryöstelystä ovat juuri niitä, joilla on vähiten mahdollisuuksia valvoa lakeja omilla aluevesillään. Niillä on usein varaa pitää muutama valvontavene merikelpoisessa kunnossa, mutta niillä ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla varakkaiden teollisten kalavarkaiden kanssa.

Vaikka laittomat kalastusalukset sekä niiden omistajat ja hallinnoijat toimivat korruption syövyttämässä maailmassa, ei niitä ole mahdoton jäljittää. Noin 80 eri maata sallii niiden rekisteröityä lippunsa alle - mukaan luettuna Euroopan Unioni, Taiwan, Panama, Belize ja Honduras. Kansainväliset pakkotoimenpiteet voisivat tyrehdyttää laittoman toiminnan ja ohjata tulot ja ravinnon takaisin niille, jotka ovat sen ansainneet. Mutta vain vähän on saatu aikaan. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjen toistuvat vaatimukset kaiken ryöstökalastuksen julistamiseksi laittomaksi ovat kaikuneet kuuroille korville. Huolimatta viime vuosina hyväksytyistä lukuisista kansainvälisistä sopimuksista ja toimintasuunnitelmista ryöstökalastuksen vähentämiseksi siihen syyllistyvien alusten toiminta ei ole vähentyntyt vaan pikemminkin lisääntynyt.

Eikä kysymys ole ainoastaan varastamisesta. Ympäristön tuhoutuminen kulkee käsi kädessä ryöstökalastuksen kanssa. Alusten kalastaessa valvonnan ulottumattomissa myös niiden käyttämät välineet ja tekniikka tuhoavat meriluontoa.

Tansanian, Somalian, Papua Uuden-Guinean ja Tuvalun lähivesien tonnikalakantoja pyydetään joka vuosi jättimäisillä verkoilla, jotka vievät mukanaan kokonaisia parvia, mukaan luettuna lisääntymiselle ja kannan kasvamiselle elintärkeitä nuoria yksilöitä. Sellaiset yksilöt jotka eivät ole kyllin suuria kaupalliseen käyttöön mutta jotka voisivat silti tuoda elannon ja ravintoa paikallisille asukkaille heitetään takaisin veteen kuolleina.

Laiton kalastus käsittää tuhoisien kalastusmenetelmien aiheuttamien ympäristötuhojen koko kirjon. Lailliset ja laittomat alukset tappavat kalastaessaan satoja tuhansia muita lajeja maailmanlaajuisesti. Jotkut alukset kalastavat yli 100 kilometriä pitkällä "siimalla", jossa on peräkkäin tuhansia koukkuja, jokaisessa koukussa syötti, ja jota vedetään aluksen perässä. Kaikki syöttiä ravinnokseen käyttävät eläimet jäävät kiinni siihen - muutkin kuin pyydettävät kalat, valaat, delfiinit, kilpikonnat, hait ja albatrossit, jotka sukeltavat saaliin perään ja hukkuvat. Vuosittain tälläisiin siimoihin kuolee 40000 kilpikonnaa ja satoja tuhansia merilintuja. Monet lajeista ovat ajautueet sukupuuton partaalle tämän ketään hyödyttämättömän pyyntitavan takia.

Toinen hyvin saalista tuottava laji on katkarapu. Pyynnin todellinen hinta on kuitenkin huomattavasti katkaravun markkina-arvoa korkeampi. Pienisilmäisiä trooliverkkoja vedetään pitkin merenpohjaa raskaine painoineen ja ne tuhoavat tieltään kaiken. Eräskin katkaravun kalastusta esittävä videofilmi näyttää, kuinka kalastajat täyttävät pari pientä laatikkoa halutulla saaliillaan ja lapioivat sen jälkeen sivusaaliina tunnettuja ei-toivottuja kaloja ja muita merieläimiä tonneittain yli laidan takaisin mereen. Jokaista pyydettyä katkarapukiloa kohden pyydetään ja tapetaan 3 kiloa muita meren eläviä. Katkaravun pyynti on vastaa vain 3-4 prosentista koko maailman kalastuksesta. Se vastaa kuitenkin 27 prosentista kaikesta sivusaaliista ja meriluonnon tarpeettomasta tuhoamisesta.

Laiton kalastus voidaan saada loppumaan. Viranomaiset eri maissa voivat julistaa mukavuuslippulaivat laittomiksi ja kieltää ryöstökalastukseen syyllistyvien alusten tai niiden kanssa muuten tekemisissä olevien alusten pääsyn satamiinsa. Oikeanlaisten pakkokeinojen luominen ja niiden täytäntöönpano luonnon ja rannikkoyhteisöiden suojelemiseksi on kiinni vain poliittisesta tahdosta.